Moni muistisairas lähtee omille teilleen ilmoittamatta ja yllättäen. Poliisi saa monta kertaa päivässä tiedon eksyneestä muistisairaasta, ja todellisuudessa eksyviä on enemmänkin, sillä kaikki tapaukset eivät tule poliisin tietoon, kertoo poliisitarkastaja Marko Heikkilä Poliisihallituksesta.
– Osassa tapauksista omaiset tai esimerkiksi hoitolaitoksen työntekijät ovat saattaneet etsiä muistisairasta pitkään ennen ilmoituksen tekemistä. Toisaalta moni ilmoittaa asiasta poliisille heti katoamisen huomattuaan, Heikkilä toteaa.
Heikkilän arvion mukaan muistisairaiden katoamistapaukset ovat lisääntyneet. Taustalla saattaa olla se, että muistisairaudet ovat ylipäätään lisääntyneet, tai se, että yhä useampi muistisairas asuu pidempään kotona.
Poliisi löytää muistisairaan useimmiten muutamassa tunnissa. Pahimmillaan etsiminen voi kestää päiviä.
Asiaan vaikuttavat muun muassa muistisairaan liikuntakyky sekä se, tapahtuuko katoaminen kaupungissa vai maaseudulla. Tiheään liikutuilla alueilla poliisi saa usein jonkinlaisia silminnäkijähavaintoja – ulkopuolinen henkilö on voinut kiinnittää huomiota esimerkiksi ikäihmisen poissaolevaan olemukseen. Joskus poliisi julkistaa kadonneen tuntomerkit ja saa tällä tavoin vinkkejä sijainnista.
– Korvaamatonta on myös Vapaaehtoisen pelastuspalvelun apu, jota poliisi saa erilaisissa etsintätilanteissa, Heikkilä kertoo.
Heikkilän mukaan on melko tyypillistä, että omille teilleen lähteneen muistisairaan pukeutuminen ei ole säänmukaista. Tämä saattaa kiinnittää silminnäkijöiden huomion.
Yleensä kadonneet löytyvät hyvässä kunnossa – harvemmin esimerkiksi kylmettyneinä tai sairauskohtauksen saaneina. Vain murto-osassa tapauksista eksyminen johtaa kuolemaan.Muistiliiton neuvontakoordinaattori Mailis Heiskanen kertoo, että muistisairaiden omille teilleen lähtemisessä on kyse täysin loogisesta toiminnasta. Muistisairas ei vain seuraavassa hetkessä enää muistakaan, minne hän oli menossa, tai ei osaa suunnistaa paikkaan, jonne hän haluaisi mennä.