Eeva Lehtimäen kommentti: Noloa nokkapokkaa ministeriössä – luottamus Pekoseen ja Kiuruun horjuu ja siihen ei olisi nyt varaa

Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekosen esiintymisen eilisessä A-studiossa oli varmasti tarkoitus puhdistaa ilmaa ja tuoda selvyyttä siihen, miksi Suomi jäi EU:n ensimmäisen yhteisen suojavarustehankinnan ulkopuolelle. Hankinta makasi yli kuukauden ministeriössä ennen kuin Suomi liittyi hankintaan mukaan 27. maaliskuuta viimeisenä EU-maana.

En ole varma lisäsikö Pekonen luottamusta ministeriöönsä ja itseensä eilisessä haastattelussa.

Omituisinta sopassa on se, että vielä huhtikuussa ministeri Pekonen kehui, että Suomi ehtii yhteistilaukseen mukaan.

– Tosiaan silloin 7. huhtikuuta täällä A-studiossa totesin, että Suomi ehtisi vielä mukaan näihin EU:n yhteishankintojen ensimmäisiin tilauksiin. Näin ei todellakaan ole. Tätä asiaa selvitetään nyt sosiaali- ja terveysministeriön sisällä, että mistä tällainen tietokatkos johtui, Pekonen sanoi eilen.

Siinä Pekonen on oikeassa, että tällaisissa kriisitilanteissa tietokatkoksia ei saisi olla. Kummallisinta tilanteessa on se, että keskeiset virkamiehet osastopäällikkö Päivi Sillanaukee ja kansliapäällikkö Kirsi Varhila syyttelevät toisiaan julkisuudessa siitä, kumman velvollisuus olisi ollut pitää ministeri ajan tasalla EU-hankinnasta.

Se ei ole koskaan hyvä merkki.

Nyt siis tietokatkoksen syytä etsitään ministeriössä. Eilen ministeri ei kuitenkaan antanut kummallekaan virkamiehistään tukea ja kiersi toimittaja Katri Makkosen kysymyksen onko Sillanaukeella ja Varhilalla hänen luottamuksensa. Näin Pekonen jätti molemmat roikkumaan löysään hirteen.

Kaava alkaa olla tuttu niin Huoltovarmuuskeskuksen, lentokenttien, suojainten riittävyyden, kasvomaskikohun tai hoivakotien koronakuolemien kanssa. Vika on aina muissa, virkamiehissä, viestinnässä tai kunnissa, ministeri ei siihen kuuluisaan peiliin vilkaise. Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja sai jo lähteä. Pikavauhtia ennen selvityksen valmistumista ja pääministerin vedettyä luottamuksensa pois.

Kiuru syytti kuntia hoivakotien ongelmista

Viime viikolla perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru sanoi MTV:n Viiden jälkeen -ohjelmassa, että joissakin kunnissa on epäonnistuttu sosiaali- ja terveysministeriön antamien ohjeiden noudattamisessa. Kiurua kovisteltiin hoivakotien runsaista koronakuolemista. Pekonen taas on vakuuttanut aiemmin suojavälineiden riittävyyttä.

Ministerit saivat kentältä vähintäänkin jäätävää palautetta.

– Kyllä meidän käsityksemme on täysin erilainen kuin mitä ministeri Pekonen väitti. Että joko hän ei tiedä, mitä kentällä tapahtuu tai sitten hän yksinkertaisesti puhuu pötyä. Näitä suojavarusteita ei riitä kaikkeen siitä, mitä STM:n ohjeiden muodollinen tulkinta edellyttäisi, Helsingin pormestari Jan Vapaavuori sivaltaa.

Hoivakotien kohdalla ministeriö heräsi hitaasti myös vanhusten suojauksen tarpeeseen. Vielä maaliskuussa korostettiin käsien pesua vanhustenhoidossa ja vasta viime viikolla ohjeistusta tarkennettiin, että esimerkiksi kotihoidossa on aina käytettävä oireettomien asiakkaiden kanssa suu-nenäsuojusta tai vaikka huivia. Mutta siitä huolimatta Kiurun mukaan vika oli taas muualla.

– Ehdottomasti sairaaloihin priorisoidaan kaikki vermeet ja ei ymmärretä sitä, että se tikittävä aikapommi on juuri nämä vanhukset, SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola tiivisti MTV:n uutisten haastattelussa.

Kansallista koronauhoa

Nyt voi vain toivoa, että sosiaali- ja terveysministeriössä saadaan pakka kasaan. Aina voi huutaa jonkun eroa, mutta se tuskin auttaa akuutin kriisin ratkomisessa. Luottamus palautetaan toiminnalla.

Hallituksen muutoin selkeässä koronaviestinnässä on ollut kummallinen kansallisen uhon sävy: Me olemme varautuneet kansakuntana jotenkin paremmin kuin kaikki muut. Ja kun todellisuus on lyönyt korville, on alkanut ruma nokkapokka. 

Toistaiseksi moni koronakohu on pyörinyt STM:n ympärillä ja hallituksen sisäinen yhtenäisyys on pysynyt hyvänä. Keskinäinen riitely hallituksessa olisi erittäin huono asia, koska lähiviikkoina hallitukselta odotetaan selkeyttä, johdonmukaisuutta ja hyviä perusteluja miten poikkeustoimia jatketaan tai puretaan.