Pääministeri Sanna Marin (sd.) on suomalaisille virkamiehille ja kansalle selityksen velkaa, sanoo MTV:n politiikan toimittaja Vesa Kallionpää kommentissaan. Pääministerin toiminta Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtajan erottamisessa ei Kallionpään mukaan edusta hyvää hallintoa, oikeusvaltioperiaatetta eikä reilua työmarkkinameininkiä, vaan vaikuttaa enemmän politikoinnilta.
Hallituksen politrukki eduskunnan kuppilassa myönsi, että Huoltovarmuuskeskuksen johtajapotkuista voi tulla vielä ”paska lentää tuulettimeen” -tapaus. Niin voi. Ja ehkä pitäisikin.
Pääministeri Sanna Marin (sd.) kiirehti ilmoittamaan pieleen menneiden maskikauppojen jälkeen, ettei Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja enää nauti hänen luottamustaan. Jälkiselvittely osoittaa, että luottamusta pitäisi epäillä myös Marinin itsensä sekä peruspalveluministeri Krista Kiurun (sd.) ja Huoltovarmuuskeskuksen ohjausministeri Tuula Haataisen (sd.) kohdalla. Demarisuoraa täydentää sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas.), joka demaripiirin ulkokehällä oli ilmeisen puolitaitoisena, mutta kiistatta vastuullisena mukana tässä näytelmässä.
Syyttämättäjättämispäätös Huoltovarmuuskeskuksen eroamaan pakotetun entisen toimitusjohtajan Tomi Louneman ja kahden muun potkut saaneen henkilön kohdalla nosti esiin pääministerin ja muiden ministerien ilmeisen hätiköidyn ja ehkä jopa epäasiallisen toiminnan.
Virkamiehen moraali
Poliisin esitutkinnassa julki tulleet tiedot osoittavat, että Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja Tomi Lounema varoitti sosiaali- ja terveysministeriötä jo hyvissä ajoin ennen julkista korona -paniikkia siitä, että sairaanhoitopiirit eivät olleet huolehtineet niille kuuluvasta suojavarusteiden varmuusvarastoinnista. Asian ohjeistus kuului sosiaali- ja terveysministeriölle ja vastuuministeri Krista Kiurulle (sd.).
Sähköpostitietojen mukaan Huoltovarmuuskeskuksesta vastaavan työministeri Tuula Haataisen (sd.) erityisavustaja Timo Nevaranta (sd.) oli ehdottanut, että syy varautumisen epäonnistumisesta vyörytettäisiin Huoltovarmuuskeskuksen niskoille, vaikka suojavarusteiden hankinta ei sille kuulunut.
Tätä keskustelua Haatainen ei myöhemmin muistanut, mutta lopputulos on kyllä vähän sen kaltainen.
Valtioneuvosto tyrkkäsi lopulta maskihankinnat Huoltovarmuuskeskukselle, vaikka senkin päätöksen tekotavasta on esitetty ristiriitaista tietoa. Kun osa hankinnoista meni pieleen, teki pääministeri Sanna Marin toimitusjohtaja Tomi Lounemasta koko jupakan ainoan syntipukin.
Marin ilmoitti, ettei Lounema nauti enää hänen luottamustaan. Haataisen alainen, silloinen työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Jari Gustafsson soitti saman tien Lounemalle, että hänen olisi paras erota.
Lounema kiitti alaisiaan hyvästä työstä kovassa paineessa ja erosi. Virkamiehen moraalia.
Reilua vuotta myöhemmin, syyttämättäjättämispäätöksen jälkeen, oikeuskansleri Tuomas Pöysti totesi, että myös poikkeustilanteissa pitäisi asiat hoitaa normaalijärjestyksessä muun muassa asianomaisia kuullen, ennen kuin tuomioita jaetaan.
Lounema on näistä jälkinäytöksistä huolimatta syypääksi tahrattu ja työttömäksi tyrkätty virkaheitto mies. Haataisen erityisavustaja Nevaranta (sd.) sen sijaan on palkattu SAK-laisen mahtiammattijärjestö Teollisuusliiton yhteiskuntasuhdepäälliköksi. Molemmat ovat epäilemättä ammattimiehiä, mutta toisella on parempi poliittinen pönkkä.
Mainittakoon vielä, että Louneman edeltäjä Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtajana oli pääministeri Antti Rinteen valtiosihteeri Raimo Luoma (sd.), joka pääsi Rinteen pakkoeron jälkeen lopulta työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikön paikalle. Demareilla olisi luullut siksikin olevan näkemystä Huoltovarmuuskeskuksen roolista yhteiskunnan varautumisessa.
Poliitikon moraali
Jos olisin oikein kyyninen toimittaja, niin koko maskihankintakohun loppunäytös vaikuttaisi olevan silkkaa SDP:n vastuuministerien ja hallituksen korona-supliikkistrategian suojelua, kuten sähköposteissa esiin nostetut erityisavustaja Nevarannan esitykset maskipalaverissa näyttävät osoittavan.
Ensin oli Huoltovarmuuskeskuksen tikun nokkaan nostaminen tilanteessa, jossa sosiaali- ja terveysministeriö oli alun perin totaalisesti epäonnistunut sairaanhoitopiirien varautumisen ohjaamisessa. Tämän epäonnistumisen ministeriön kansliapäällikkö on esitutkintamateriaaliin liittyvien sähköpostien mukaan myöntänyt. Vastuuministeri oli Krista Kiuru (sd.)
Seuraavaksi Huoltovarmuuskeskuksesta vastaava ministeri Tuula Haatainen (sd.) hyväksyi sen, että hänen alaisensa laitos pantiin tekemään sosiaali- ja terveysministeriön hommia. Se, että päätös tehtiin Sanna Marinin (sd.) johtamassa valtioneuvostossa, ei vähennä kenenkään vastuuta.
Poliittisen somasti tähän tosielämän katastrofinäytelmään liittyy myös myös sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas.), joka vakuutteli ensin kaiken olevan suojavälinerintamalla hyvin, jollei peräti erinomaisesti. Myöhemmin hän joutui tyytymään twiittailemaan Huoltovarmuuskeskuksen maskilastien saapumisesta. Mitä kukin tiesi ja kukahan vei ja ketä?
Ei voi kuin hämmästellä ministereiden ja hallinnon hidastelua ja tilanteen kaunistelua, jos jo helmikuussa tiedettiin, ettei suojavarusteita ole tarpeeksi.
Oma lukunsa on sosiaali- ja terveysministeriön myöhempi kampanja, jossa maskit leimattiin tavallisen kansan käytössä turhiksi ja jopa haitallisiksi. Onko niin, että poliitikon moraali on sopeutuvaa lajia ja taipuu aina tarpeen mukaan?
Pääministerin moraali
Pääministeri Sanna Marin (sd.) antoi käytännössä potkut Huoltovarmuuskeskuksen toimitusjohtaja Tomi Lounemalle, kun hän ilmoitti., ettei toimitusjohtaja enää nauti pääministerin luottamusta.
Vastuuministeri Tuula Haatainen ei selvästikään protestoinut, koska hänen kansliapäällikkönsä soitti saman tien Lounemalle erovaatimuspuhelun. Krista Kiurun tai STM:n maskihankinnoista oikeasti vastaavien virkamiesten ei tarvinnut sanoa mitään.
Nyt entinen eduskunnan puhemies ja entinen moninkertainen ministeri Paula Risikko (kok.) kysyy kirjallisessa kysymyksessään, miksi kävi niin kuin kävi. Se, että Risikko on sote-ym. -asioissa riivinrautana tunnettu sitkeästi jankkaava poliitikko, ei tässä tapauksessa vähennä kysymyksen painoarvoa. Pikemmin päinvastoin, koska Risikko entisenä ministerinä tuntee asian.
Risikko kysyy asianomaiselta ministeriltä: Miksi sosiaali- ja terveysministeriö tilasi hengityssuojaimia Huoltovarmuuskeskukselta siitä huolimatta, ettei keskuksen tehtäviin kuulu toimia suojainten hankintaorganisaationa ja miksi pääministeri ei odottanut Huoltovarmuuskeskuksen toiminnasta käynnissä olevien lisäselvitysten tuloksia ennen kuin hän esitti julkisesti epäluottamuksensa keskuksen toimitusjohtajalle, minkä seurauksena tämä joutui eroamaan, ja lisäksi kaksi muuta keskuksen johtajaa irtisanottiin?
Tässä pääministeri Sanna Marin ja muut asianomaiset ministerit ovat sekä suomalaisille virkamiehille että kansalle selityksen velkaa. Työnsivätkö ministerit itseään suojellakseen parhaansa yrittävän virkamiehen tietoisesti bussin alle? Nyt näyttää ikävästi siltä, että asiassa ei ole ainakaan noudatettu hyvää hallintoa, oikeusvaltioperiaatetta eikä reilua työmarkkinameininkiä.
Jos pääministeri äkkiväärällä epäluottamuslauseellaan halusi osoittaa johtajuutta, niin tässä tapauksessa se tehtiin virkamiesten ja heidän oikeusturvansa kustannuksella. Näin siitä huolimatta, että pakkorakoon pantu Huoltovarmuuskeskus kiistatta toimi maskihankinnoissa taitamattomasti ja rikkoi jopa omia ohjeitaan.
Tähän asti pääministeri on sanonut toimineensa sosiaali- ja terveysministeriön antamien tietojen pohjalta. Mitä nyt tiedettyä pääministeri ei Lounemaan kohdistuneen epäluottamuslauseen – käytännössä erovaatimuksen – tehdessään tiennyt? Olisi perin huolestuttavaa, jos pääministeri on saanut suojavarustejupakasta omilta ministereiltään harhaanjohtavaa tietoa.
Odotan mielenkiinnolla pääministerin vastausta Paula Risikon jälkimmäiseen kysymykseen. Näin siitä huolimatta, että vastausvelvollisuus todennäköisesti sysätään riviministerin tehtäväksi.
Nyt on totuuden aika. Selittämällä pahenee. Suomalainen duunarivirkamies ansaitsee reilun kohtelun ja kansa ansaitsee totuuden tässäkin asiassa.