Eeva Lehtimäen kommentti: Ensin Ruotsiin lähtivät hoitajat, sitten lapset – uuden lastensairaalan häpeällinen hoitojono

Hoitajapula vanhustenhoidossa, päiväkotien kaaos Helsingissä, hoitojonot ja ruuhkautuneet terveyskeskukset, romahtanut koulutustaso, kipuilevat nuoret.

Loppukesällä ja syksyllä uutisia seuratessa olo on ollut kuin Iltalehden kuuluisassa lööpissä vuodelta 2012: Kaikki meni.

Edellä mainitut otsikot ovat pyörineet julkisessa keskustelussa aiemmin, osa jo vuosia, mutta koronan jälkeen suomalainen hyvinvointivaltio on alkanut nitistä pahasti liitoksistaan.

Sote-Suomen kuva on ruma.

Tähän asti olen ajatellut, että vaikka muu sakkaa, erityissairaanhoito vielä toimii Suomessa hyvin tai edes joten kuten. 

Ja lapset, heidät hoidetaan aina.

Sydänleikkausta odottaa 117 lasta

Kehotan jokaista katsomaan MTV Uutisten soteasioihin erikoistuneen toimittajan, Joonas Lepistönsilmiä avaavan jutun HUS:n lastensairaalan leikkausjonoista Asian ytimessä -ohjelmassa keskiviikkona.

HUS:n lasten sydänjono on venähtänyt historiallisen pitkäksi. Niin pitkäksi, ettei se täytä hoitoon pääsyn lakisääteisiä kriteerejä. Sydänleikkausta odottaa 117 lasta. Jonottajista 51 ylittää kuuden kuukauden jonotusajan.

Osa lapsista on ollut jonossa yli vuoden.

Tänä kesänä kiireellisiä lapsia on jouduttu siirtämään eri puolille maata, mutta myös Tukholmaan.

Vauras Suomi ei siis pysty hoitamaan sairaimpia lapsiaan ja vie heitä kuin sota-aikana konsanaan turvaan naapurimaahan.

Toimittaja Jaakko Loikkasen kommentti jutun jälkeen oli osuva. Ensin Ruotsiin vietiin hoitajat ja sitten lapset.

Leikkausjonoja selittää teho-osastojen pula hoitajista. Henkilöstön vaihtuvuus on ollut suurta. Tänä vuonna lastensairaalan teho-osaston 48:sta hoitajasta on lähtenyt 13, noin puolet muualle HUSiin.

Eli kun teho-osastoille ei saada hoitajia, ei pystytä leikkaamaan.

HUS kanteli itsestään 

Uuden lastensairaalan ongelmat ovat koko Suomen murhe, koska se hoitaa hankalimmat tapaukset koko maasta. Esimerkiksi kaksi kolmesta tehohoitolapsesta on muualta kuin Uudeltamaalta.

Maallikon on vaikea ymmärtää, että miten tilanne on päässyt näin pahaan pisteeseen, tilanteeseen, jossa HUS on kannellut itsestään valvontaviranomaiselle.

Ja mikäpä on suomalainen ratkaisu tähän ongelmaan? Työryhmä tietenkin.

Asiantuntijaryhmän on tarkoitus etsiä ratkaisuja kriisiin tämän vuoden loppuun mennessä.

Tämäkin on pitkä aika niille perheille ja lapsille, jotka odottavat epätietoisina pääsyä esimerkiksi sydänleikkaukseen.

Yksi ratkaisu on akuutin jonon purkaminen rahalla. Eli hoitajien houkuttelu tehohoidon jonojen purkamiseen erikoiskorvauksella.

Se auttaisi ainakin väliaikaisesti.

Isompi työmarkkinakysymys on se, että kouluttautumista, sitoutumista ja vaativaa työtä tekevien ammattilaisten palkan pitäisi olla parempi kuin perushoitotyössä.  

HUS:n huonosta työilmapiiristä on vuosien varrella saatu monia uutisia, myös Maikkarille. Myös tämä vaatii edelleen huomiota, jos hoitajista ja lääkäreistä halutaan pitää kiinni. 

Lepistön jutun mukaan yksi ratkaisu ovat ostopalvelut eli apua haettaisiin muiden Pohjoismaiden yliopistosairaaloista. Onko todella niin, että tämä tulee edullisemmaksi kuin asian hoito Suomessa?

Milloin Suomesta tuli maa, jossa vakavasti sairaita lapsia lennäteltäisiin ympäri Skandinaviaa hoitoon?

Se on häpeällistä.

Lue myös: Lasten tehohoito kriisissä, jono sydänleikkauksiin laittoman ja harvinaisen pitkä – HUS-johtaja MTV:lle: "Erikoissairaanhoito on pulassa"