Vaaleista tulee jälleen kerran jännittävät. Mielenkiintoa vain lisää se, että kantaansa miettiviä on edelleen ennätysmäisen paljon.
Kun neljä kymmenestä vielä miettii, ketä äänestää, ei vaalien ykkössija ole sekään kirkossa kuulutettu. Yllätyksiä voi tapahtua, vaikka keskustan johto onkin ollut koko alkuvuoden vakuuttava.
Jos keskusta onkin selvässä johdossa, taistelu kakkospaikasta käy kuumana, Sosialidemokraatit ovat hiuksen hienoisesti kokoomusta edellä. Promilleluokan erot mielipidetutkimuksissa mahtuvat kevyesti virhemarginaaliin.
Kansanedustajapaikoissa taas ero voi olla yksi tai kaksi edustajapaikkaa. Ratkaisu voi siis olla minkä tahansa vaalipiirin viimeisessä edustajapaikassa. Viime vaaleissa 300 äänen ero Pohjanmaalla toi kahden paikan eron kansanedustajissa kokoomuksen ja sosialidemokraattien välille.
Hallitusvaihtoehdot näyttävät tällä kertaa hyvin selviltä: porvarihallitus tai punamulta. Keskustalle molemmat yhteistyösuunnat käyvät. Molempia perusvaihtoehtoja voidaan vaalituloksen mukaisesti täydentää perussuomalaisilla tai pienpuolueilla.
Hallituspohja ratkeaakin taistelussa kakkospaikasta. Kaksi suurinta puoluetta lähtevät hallitusneuvotteluihin.
Kahden suurimman tanssiinkutsu on toteutunut kaikissa viimeisissä kolmessa vaalissa. Vuonna 2003 sosialidemokraatit ja keskusta ottivat ykköspaikat, 2007 keskusta ja kokoomus tekivät saman ja 2011 kokoomus tuli ykköseksi ja demarit kakkoseksi. Ja aina kaksi suurinta ovat ottaneet vastuun hallitusneuvotteluista ja hallituksen muodostamisesta.
Historiallisesti porvarihallitus ja punamulta ovat tehneet kovin erilaista politiikkaa. Puolueiden vaaleja edeltävien kannanottojen pohjalta niin näyttäisi olevan nytkin.
Porvarihallituksen ohjelmasta löytyisivät isot veronkevennykset ja suuret julkisten menojen säästöt. Työreformi - työlainsäädännön muutokset, lakko-oikeuden rajoitukset ja hajautettu sopimustoiminta - kuuluisi tämä hallituksen työkalupakkiin. Terveydenhoidossa markkinaehtoinen ajattelu korostuisi. Ulkopoliittisen linjan osalta ennustaminen on jo vaikeampaa: asioiden sopiminen olisi sinällään mielenkiintoista nähtävää - kuten oli kaudella 2007–2011, kun kokoomuksen Stubb ja keskustan Väyrynen hallitsivat yhdessä ulkoministeriötä.
Punamultahallitus satsaisi kasvuun myös valtion tukitoimin ja ajoittaisi säästöt pidemmälle ajanjaksolle. Veronkevennykset kohdistuisivat pieni- ja keskituloisille. Kolmivuotinen tuloratkaisu ja kilpailukyvyn parannus kuuluisivat tämän hallituksen keskeiseen keinovalikoimaan. Hallitus hakisi laajaa yhteistyötä kaikkien etujärjestöjen kanssa, joten äkkiliikkeitä ei olisi odotettavissa. Terveydenhoidossa julkinen valta olisi päävastuussa, jota yksityinen tarjonta täydentäisi. Ulkopolitiikassa korostuisivat vakaus ja hyvät naapuruussuhteet; Nato-keskustelu kävisi taas pienemmällä liekillä.
Huhtikuun 19. päivän vaaleissa voidaan siis nähdä paradoksi. Hallituspohja ja vaalikauden suunta ratkeavat vaalien kakkossijan kautta. Kakkonen voi siis olla hallituspohjaan ja Suomen suuntaan vaikuttamisen kannalta ykkönen.
Olen vakuuttunut, että gallup-numerot tulevat vielä vaaleissa suuresti elämään. Näinhän tapahtui myös neljä vuotta sitten. Kaksi ensimmäistä sijaa ovat kuitenkin niitä paikkoja, joista Suomen politiikkaan vaikutetaan. Kolmonen taas saa luun käteensä ja paikan opposition etupenkillä.
Kansa päättää. Myös hallituspohjan ja sitä päätöstä on poliitikkojen kunnioittaminen.
On siis monta syytä äänestää. Hallituspohjaan vaikuttaminen on yksi hyvä syy.