Keskusta nimesi puoluekokouksessaan viikko sitten entisen pääministerin ja nykyisen keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan Matti Vanhasen keskustan ehdokkaaksi tulevaan presidentinvaaliin. Keskustan linjaus varhentaa väistämättä presidenttipohdiskelua yhteiskunnassa yleensä ja kaikissa puolueissa erityisesti.
Presidentti Niinistö on luvannut kertoa oman kantansa ensi keväänä. Hän on kuitenkin toivottanut ehdokkaat tervetulleeksi. Yleisesti odotetaan ja toivotaankin presidentti Niinistön olevan ehdolla.
Sdp:n puheenjohtaja on toivonut, että sosialidemokraattien keskuudessa ehdokkuutta tavoittelevat astuisivat esiin. Koen velvollisuudeksi vastata tähän.
Olen aikaisemmin ja myös tämän kevään aikana saanut paljon niin kansalaisilta kuin sosialidemokraattisen liikkeen aktiiveiltakin ehdokkuuteen kannustavia yhteydenottoja. Arvostan tätä tukea suuresti. Se vetää mielen nöyräksi. Onhan kyseessä tehtävä, joka on suurin kaikista tehtävistä, joihin suomalainen poliitikko voi olla ehdolla.
Olen kohdaltani asiaa pohtinut kaikilta mahdollisilta ja mahdottomilta kanteilta. Vaikea pohdiskelu, joka on vienyt muutaman unettomankin yön mennessään. Vaatiihan pelkkä ehdokkuus enemmän tai vähemmän ihmisen koko ajan ja kaiken tarmon ehdokkuuspäätöksestä aina vaaleihin saakka. Ja itse virka on paitsi yksinäinen myös vaativa. Kaikki siinä tehtävässä olleet saavat minulta tänäänkin suuren kunnioituksen.
Arvostan presidentin tehtävät korkealle. Presidentti on edelleenkin kansakuntaamme yhdistävä hahmo ja ennen muuta ulkopolitiikkamme johtaja. Ja myös ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tapahtuu nyt paljon. Nöyryyteen ja harkintaan on siis kaikki syyt.