Viikko sitten uutisissa kerrottiin puurakenteisen omakotitalon tulipalosta, jossa kuolivat noin 80-vuotiaat nainen ja mies. Mies oli pahasti dementoitunut ja odotti pääsyä ympärivuorokautiseen hoitolaitokseen.
Oli tavallinen tammikuinen pakkaspäivä. Puolenpäivän aikaan puutalossa asuvan iäkkään naisen tytär Pirjo* oli käynyt jokapäiväisellä tervehdyskäynnillään äitinsä luona. Yleensä Pirjo kävi pikaisesti kaupassa ostamassa äidilleen ja hänen miehelleen Raunolle* päivän ruokatarpeet. Niin nytkin.
– Rauno ei dementiansa takia enää kyennyt käymään lähellä sijaitsevassa kaupassa, vaan eksyi matkalla. Raunon muisti oli huonontunut jo useamman vuoden ajan, mutta viime keväänä tilanne oli jo todella surkea, Pirjo kertoo.
Edellisenä päivänä Pirjo oli hakenut Raunon Espoossa sijaitsevasta Viherkodista kolmen viikon hoitojaksolta takaisin kotiin. Pirjon mielestä paikka hoitolaitoksesta olisi jo kuulunut Raunolle.
Myös Pirjon äiti, Raunon vaimo oli miehestään huolestunut. Pirjon sairas äiti asui käytännössä kaksikerroksisen puutalon yläkerrassa ja pääsi kulkemaan vain rollaattorilla. Alakertaan ei huonojalkaisena ollut pääsyä. Hän ei Raunosta kyennyt huolehtimaan.
– Äitini ei aina tiennyt, mitä Rauno alakerrassa tai ulkona puuhaili. Sanoin aina, että toinen heistä on pää ja toinen jalat, kun he sillä tavalla täydensivät toisiaan, Pirjo kuvaa.
"Hän ei muistanut edes minua"
Hakemus Raunon hoitokotipaikasta oli jo vireillä, ja vastausta mahdollisesta laitospaikasta odotettiin seuraavalla viikolla. Nytkin Rauno oli palautettu muistisairaiden hoitokodista kolmen viikon hoitojaksolta takaisin kotiinsa, koska laitoksessa ei hoitajien mukaan ollut miehelle tilaa.
Toinen Espoossa sijaitseva hoivakoti oli remontissa. Pirjo oli hoitajien puheista ymmärtänyt, että Raunon ympärivuorokautisen hoidon tarve ymmärrettiin. Raunolla ei ollut yhteyksiä lähiomaisiin, joten hakemuksen hoitolaitokseen oli tiettävästi tehnyt kotipalvelu, joka kävi pariskunnan luona kerran viikossa.
– Veikkaan, että Rauno olisi saanut hoitokotipaikan, sillä hänen kuntonsa oli niin huono. Hakiessani hänet hoitokodista hän ei muistanut edes minua. Silti tämä prosessi eteni hyvin hitaasti, liian hitaasti, Pirjo huokaa. 
Espoon kotipalvelu kävi pariskunnan luona lähinnä jakamassa lääkkeitä. Pirjon mukaan he olivat hyvin tietosia muistisairaan vanhuksen tilasta ja tekivät hänelle säännöllisesti muistitestejä jo viime syksystä lähtien.
Ei lähiomaisia pitämässä puolta
Espoon kodinhoitajat olivat käyneet pariskunnan luona jo kaksi vuotta sen jälkeen, kun Pirjon äiti mursi lonkkansa. Pirjon mukaan he olivat monesti huolissaan Raunosta ja pelkäsivät tämän sytyttävän tulen alakerran takkaan tai uuniin. Koti oli myös sotkuinen, eikä Rauno enää peseytynyt.
– Kodinhoitajat kävivät alussa useammin, mutta äitini ja Rauno eivät antaneet heidän tehdä mitään. He sanoivat aina pärjäävänsä, ja lopulta kodinhoitajat harvensivat käyntejään kertaan viikossa. Rauno halusi asua omarakentamassaan talossa rauhassa.
Pirjo uskoo, että kodinhoitajien, kuten hänenkin, oli ulkopuolisina vaikea puuttua Raunon tilanteeseen. Suomessa Rauno ei kuitenkaan ole ainoa ikääntynyt muistisairas, jolla ei ole lähiomaisia kantamassa vastuuta ja pitämässä puolta.
– Vanhustenhoidossa säästetään ja vastaavanlaisia tapauksia on varmasti paljon, Pirjo sanoo hiljaa. 
Pirjo ei halua ottaa kantaa tulipalon syttymissyyhyn.
– Kuulin vain, että alakerrasta se oli alkanut.
* Jutussa esiintyvät nimet on omaisten pyynnöstä muutettu.
Espoon poliisin mukaan kyseisen omakotitalon tulipalon syyn selvittäminen on edelleen käynnissä. Tekninen tutkinta on kesken. Syy voi jopa jäädä kokonaan pimentoon, sillä talo on pahoin vaurioitunut. Tutkinnanjohtajan mukaan tulipalon epäillään alkaneen alakerrasta pesuhuoneesta, jossa säilytettiin runsaasti tavaraa. Viitteitä ei ole siitä, että palo olisi saanut alkunsa esimerkiksi sähköjohdoista.