"Olet Kremlin agentti." "Levitä putinistista disinformaatiota ja katso mitä tapahtuu." "Tuet Venäjää ja vihaat Ukrainaa." "Olet merkityksetön naisvihamielinen paskakasa."
Nämä loukkaukset ovat vain jäävuoren huippu niistä "epämukavista totuuksista", joita Suomen politiikan oikeistolaidasta raportoiva toimittaja voi nykyään odottaa, kirjoittaa toimittaja David Mac Dougall kommentissaan.
Also in English: David Mac Dougall about press freedom: Is Finland sleepwalking into Orbanisation?
Olen saanut viime viikkoina yli tuhat tällaista viestiä.
Ulkomaalaisena – mamuna – olen helppo kohde. "Laita naurettava kilttisi päälle ja painu helvettiin isänmaastani, kommaripaskiainen!", sanoi yksi, kun taas monet muut vihjailivat, etten ole tarpeeksi integroitunut Suomeen ymmärtääkseni mitään.
"Sinun on aika pakata laukkusi!”. Kaikuna 1930-luvun poliittisesta väkivallasta presidentti Ståhlbergia kohtaan eräs toinen sanoi, että minut pitäisi siepata, viedä rajalle ja luovuttaa venäläisille.
Kun tämä artikkeli julkaistaan, seuraa siitä lähes varmasti uusi herjausten aalto.
Lue myös: Helsingin yliopiston tutkijoihin kohdistunut häirintää – "Tutkimusta tehtävä vapaasti politiikasta riippumatta"
Onko tämä siis se sama Suomi, joka on maailman lehdistönvapausindeksin kärjessä? Onko tämä sama Suomi, joka ylpeilee koulutuksella ja medialukutaidolla? Nykytilanne tuntuu olevan hyvin kaukana näistä ihanteista.
Mitä sitten tein väärin? Julkaisin 20. kesäkuuta, kun uusi hallitus vannoi virkavalansa, melko suorasukaisen jutun, jossa tarkastelin elinkeinoministeri Vilhelm Junnilan ja eduskunnan uuden puhemiehen Jussi Halla-ahon taustoja.
Rehellisesti sanottuna artikkelissa ei ollut mitään uutta. Kaikesta oli kerrottu jo aiemmin.
Kirjoitin listan rikoksista, joista korkein oikeus oli tuominnut Halla-ahon, ja mainitsin hänen lukuisat ilkeät blogikirjoituksensa. Helsingin Sanomien artikkeli vuodelta 2019 oli koonnut kaiken käteväksi listaksi, joka minun piti vain varmentaa vertaamalla sitä oikeuden pöytäkirjoihin ja Halla-ahon omiin kirjoituksiin.
Lue myös: Perussuomalaisten ministerit sanovat, etteivät usko väestönvaihtoteoriaan – "En ole koskaan puhunut kyseisestä teoriasta"
Mitä tulee Junnilaan, artikkelini tiedot hänestä olivat jo olemassa, hyvin dokumentoituina nettivideoissa, valokuvissa ja sosiaalisessa mediassa.
Olen käynyt Suomessa useissa äärioikeiston kokoontumisissa, Soldiers of Odinista Pohjoismaiseen vastarintaliikkeeseen, raportoimassa niistä, mutta Suomessa on lisäksi äärioikeiston jäljittämiseen keskittynyt tutkijoiden ja huolestuneiden kansalaisten verkosto, joka oli myös dokumentoinut monia niistä asioista, jotka johtivat Junnilan kaatumiseen.
Mistä uhkaukset sitten tulivat? Enimmäkseen ne näyttivät aluksi tulevan Perussuomalaisten kannattajilta.
Mutta sitten mukaan tuli yhä enemmän kokoomuksen äänestäjiksi identifioituneita ihmisiä, jotka ilmeisesti olivat suuttuneet alkuperäisestä artikkelistani – jonka Euronews oli tässä vaiheessa käännättänyt seitsemälle muulle eurooppalaiselle kielelle – jossa yhdistettiin PS-ministeri Orpon hallitukseen ja korostettiin, että siitä tulee pääministerille maine- ja pr-ongelma.
Ulkomaiset tiedotusvälineet kiinnostuivat nopeasti, kuten myös sanomalehdet Ranskassa, Saksassa, Sveitsissä, Isossa-Britanniassa, Israelissa, Ruotsissa ja muissa maissa.
Ne kiinnittivät huomiota siihen, miten ongelmallista on, kun hallitukseen nousee äärioikeistolainen puolue, jonka ministerit ovat pitkään ja avoimesti flirttailleet ääriainesten kanssa ja levittäneet salaliittoteorioita kuten väestönvaihtoteoriaa (Great Replacement Theory), jonka Suojelupoliisi on sanonut uhkaavan Suomen turvallisuutta.
Lue myös: Uudeksi elinkeinoministeriksi valittiin Wille Rydman
Henkilönä, joka on maassa asuessaan raportoinut laajasti Suomen politiikasta 12 vuoden ajan ja myös haastatellut presidenttiehdokkaita ja puoluejohtajia MTV Uutisille kolmen vaalikauden aikana, huolestuttavinta tässä minulle on se, miten Suomi näyttää kävelevän unissaan "orbanisaatioon".
Tilanteeseen, jossa hallituspuolue mustamaalaa toimittajia henkilökohtaisella tasolla kun se ei voi kiistää faktoja.
Eräs kokoomuksen eduskunta-avustaja sanoi, että olen tunnettu vasemmistosympatioistani.
Toinen tunnettu kokoomuslainen toisti nuo kommentit. (Jos sillä on mitään merkitystä, ja se ei todellakaan kuulu kenellekään, olen äänestänyt useissa eurovaaleissa ja kunnallisvaaleissa Suomessa, mutta en koskaan vasemmistopuoluetta).
Kokoomuksen ja perussuomalaisten kansanedustajat ovat yrittäneet tällä viikolla saattaa huonoon valoon myös muita toimittajia sen sijaan, että olisivat löytäneet vikaa heidän työstään.
Ja tämä ehkä selittää sen, miksi niin monet suomalaiset toimittajat epäröivät kirjoittaa oikeistosta: se voi johtaa valtavaan määrään henkilökohtaista kritiikkiä. Ylen Pariisin-toimittaja joutui jopa hyökkäyksen kohteeksi pelkästään siksi, että hän jakoi ranskalaislehti Le Monden artikkelin.
Eräässä tapauksessa sain kiristysuhkauksen eräältä innokkaalta kokoomusaktiivilta. Sama henkilö seurasi Sanna Marinia Teatteri-yökerhoon viime kesän lopulla ja otti hänestä videokuvaa, jonka hän vuoti suomalaistabloidiin ja yritti myydä myös Iso-Britannian Daily Mailille.
Niitä tarjottiin myös minulle, tunteja ennen kuin ne tulivat viraaliksi. Tämä on esimerkki siitä, miten kieroutuneeksi politiikka on joiden ihmisten kohdalla mennyt.
Lue myös: Kommentti: Politiikan maailmantähdestä tuli kohusta toiseen päätyvä pääministeri
Olemme jopa kuulleet kokoomuspoliitikon sanovan, että hyvämaineiset toimittajat levittävät valheita ja huhuja sekä harrastavan jossittelua tyyliin "totta, poliittiset kumppanimme tekivät kauheita asioita, mutta entäpä tämä asia, jonka joku vasemmistopoliitikko sanoi tai teki viisi vuotta sitten?".
Suomi tarvitsee vahvaa johtajuutta pysäyttääkseen liukumisen orbaanisaatioon. Suomi tarvitsee vahvan pääministerin – Petteri Orpo on ollut järkyttävän näkymätön viimeisten kahden viikon aikana – joka pystyy hallitsemaan puoluettaan, kansanedustajiaan ja henkilökuntaansa.
Pääministerin, joka kunnioittaa toimittajia, akateemikkoja ja asiantuntijoita ja joka puolustaa lehdistönvapautta. Orpolla on ratkaiseva hetki todistaa, että hän voi olla tällainen johtaja.
Lue myös: Journalistiliitto: Osa perussuomalaisten ja kokoomuksen poliitikoista maalittanut Iltalehden toimittajaa
Sivuhuomautuksena mainittakoon, että lähes kaikki loukkaavat viestit loppuivat, kun Vilhelm Junnila jätti ministeripestinsä. Vaikuttaa ihan siltä kuin solvauksissa ei olisikaan ollut kyse toimittajantyöni faktojen kiistämisestä vaan viestintuojan panettelusta ja mustamaalaamisesta.