Loman makuun päästyäni huomaan jättäneeni uutisten seuraamisen vähemmälle. Olen tietokoneen ääressä ilmalämpöpumpun puskiessa viilennystä viimeistellyt tietokirjaani, ja pelkästään sekin on osaltaan aiheuttanut hetkellisen, mutta myös ansaitun syrjäytymisen, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Christian Rönnbacka.
Kolumnin määräpäivän vilkkuessa kalenterissa joudun kuitenkin työntämään periskoopin varovasti pintaan ja tihrustamaan mitä maailmalla on tapahtunut.
Huippukokouksista minulla riittäisi kerrottavaa, mutta ehkä mehukkaimmat viipaleet jätän ennen dementoitumista tehtävään omaelämäkertaan.
Vakuutusyhtiöiden etsivät käräyttävät huijareita
Vakuutuspetosrintamalta Finanssiala kertoo vakuutusyhtiöiden etsivien tutkineen epäselviä vahinkoja arviolta 30 miljoonan edestä.
Osa näistä tapauksista on petoksia, osan korvausta on alennettu tai evätty kokonaan. Epäselviä vahinkoja, joita etsivät tutkivat, oli noin 84 miljoonan euron arvosta.
Suomessa eri vakuutusyhtiöiden palveluksessa on 35 vakuutustutkijaa ja heidän lisäkseen viisi avustavaa assistenttia.
Jos jokaiselle vakuutuspetoksien tutkinnassa oleville laskisi pääkohtaisen hyötyarvon siitä, mitä petoksella yritettyjä euroja ehkäistiin menemästä maksuun, olisi se 750 000 euroa, mikä on mielestäni aika hyvä luku.
Vakuutustutkinnan tavoitteena on selvittää, mitä epäselvässä vahinkotapauksessa on todella tapahtunut. Tutkinnan lopputuloksena saatu selvyys on tärkein lopputuote, myös vakuutusyhtiön kannalta.
Totuus on se mitä tarvitaan, jotta voi tehdä asiassa oikean päätöksen. Tutkinta edesauttaa usein myös hankalien ja epäselvien tapausten nopeampaa korvauskäsittelyä.
Rahat eivät ilmesty tyhjästä
Petoksella perusteettomasti maksetun korvauksen rahat eivät nekään ilmesty yhtiölle tyhjästä, vaan ne löytyvät ihan jokaisen asiakkaan laskusta.
Ne, jotka ovat vakuuttaneet enemmän, osallistuvat ketkutalkoisiin isommilla vakuutusmaksuillaan. Vuodessa petosmieslisää maksaa keskivertoasiakas arviolta noin 50 euroa vuodessa.
Vaikka joskus vakuutusetsiviä moititaan, tulevat älähdykset useimmiten sieltä, minne tutkinnan kalikka on kalahtanut.
Iso osa vakuutuspetoksista on asennerikoksia
Suurin osa vakuutusyhtiön asiakkaista on rehellisiä ja myös juuri niitä joille vakuutusetsivät tekevät työtänsä.
Vakuutusyhtiöiden vastuu ja tutkinnan tavoitteena on pienentää juuri siihen rehelliseen asiakkaaseen kohdistuvaa rasitetta, jonka muutama mustempi prosentti heille aiheuttaa.
Paras osa Finanssialan uutisesta oli kuitenkin asenneilmapiirin muutos parempaan suuntaan, sillä pidän suurta osaa vakuutuspetoksista täysinä asennerikoksina.
Arjen turvaksi ja sen suojaksi tarkoitettuja vakuutustuotteita käytetään sumeilematta omien lomamatkojen rahoittamiseen tai päivitetään kodin elektroniikkaa uudemmaksi muiden kustannuksella.
Petokset tai ainakin niillä leveily on vähentynyt
Siksi pidän Finanssialan joka toinen vuosi tekemän vakuutustutkimuksen tulosta erittäin hyvänä uutisena.
Tänä vuonna tutkimukseen vastanneista enää 15 prosenttia vastasi tuntevansa jonkun, joka on tehnyt vakuutuspetoksen.
Kuusi vuotta sitten vastanneista 27 prosenttia kertoi tuntevansa vakuutuspetoksen tehneen. Joten ainakin petoksilla tuttavapiirille leveily on vähentynyt, mikä kertoo asenteiden muuttumisesta hyvään suuntaan.
Helleaallon maatessa vielä niskassamme, yritän viilentää lukijaa raikkaalla kevättalvisella moottorikelkkatapauksella, joka löytyy myös nyt pokkarina saatavana olevasta Kävikö käry? -kirjasta hieman tarkemmin selostettuna.
Kirjassa olen esitellyt vakuutuspetoksia ja avannut petostelijan sielunmaisemaa. Moottorikelkkatapaus on yksi kirjassa kerrotuista hieman koomisiakin piirteitä sisältävästä tapauksesta.
"Herra Hämäläisen" moottorikelkkatapaus
Vakuutusyhtiöön tuli hämäläiseltä vakuutuksenottajalta ilmoitus moottorikelkkavahingosta. Kutsuttakoon häntä tässä vaikka Herra Hämäläiseksi. Hän kertoi Levillä ajaneensa moottorikelkkansa kaarteessa ulos huhtikuun toisella viikolla. Vakuutus oli otettu aprillipäivän aattona, eikä se ollut ehtinyt olla voimassa kuin kaksi viikkoa ennen väitettyä vahinkoa.
Hämeestä lumet olivat jo sulaneet paljon aikaisemmin, joten siellä ei viikkoihin ollut voinut kelkkailla. Puhelimessa tehdyssä vahinkoilmoituksessa Hämäläinen oli kertonut vahingon tapahtuneen Levillä Kuusamossa. Kun häneltä yritettiin saada kirjallista vahinkoilmoitusta asiasta, sitä ei koskaan saatu.
Vakuutusyhtiön etsivä otti vahingon tutkittavakseen ja sopi Hämäläisen kanssa tapaamisen hänen kotiinsa. Isäntää ei kuitenkaan löytynyt sovittuna aikana ja hänen puhelimet vaikenivat pariksi kuukaudeksi. Lopulta etsivä sai yhteyden, mutta ei kovinkaan kantavaa selitystä miksi Hämäläinen ei halunnutkaan tavata.
Hämäläinen kertoi kuitenkin Lapin-matkastaan, ja tarina alkoi saada hyvin mielenkiintoisia piirteitä.
Matkalle hän kertoi lähteneensä yksin, kelkka auton peräkärryssä. Ensimmäisen matkapäivän jälkeen hän kertoi nukkuneensa yön autossaan. Herättyään hän väitti soittaneensa tuttavalleen Penalle päästäkseen hänen mökilleen Kuusamossa.
Puhelimessa hän sai ajo-ohjeet mökille ja tiedon mistä löytää avaimet. Tämän jälkeen kerronta muuttui entistä haastavammaksi, sillä Penan mökin sijainti oli hankala selvittää.
Hämäläinen ei osannut kertoa kuinka lähellä mökki oli Rukaa. Itseasiassa hän ei osannut kertoa edes karkeasti missä päin Kuusamoa mökki sijaitsi. Onnettomuuspaikka oli yhtä kaamoksen hämärtämä, eikä hän sitäkään osannut laittaa kartalle.
Etsivä oli kuunnellut nauhalta Hämäläisen ensimmäisen puhelun. Siinä hän kertoi olleensa kaveriporukalla ajelemassa ja palanneensa vahingon jälkeen hotellille. Tapahtumakunta oli silloin Levi. Pyydettäessä häntä kertomaan tarkempaa paikkaa, ilmoitti Hämäläinen Ylläksen olevan lähellä.
Lukijalle, joka ei ole käynyt Rukan Ylläksellä kelkkailemassa, antaa netti apua. Rukalta Kuusamosta välin ajaa internetin karttapalvelun mukaan Ylläkselle maanteitse noin neljä tuntia.
Tämänkin asiakkaan olisi ehkä kannattanut riisua peräkammarinpojan viitta yltään ja laajentaa googlaamisiaan netin palveluja pornosivujen ulkopuolelle, sillä nopealla vilkaisulla johonkin karttaohjelmaan olisivat kertomuksen paikkakunnat osuneet edes samalle karttalehdelle.
Juttu meni käräjille ja tuomio tuli, sillä Hämäläinen ei kyennyt millään tapaa osoittamaan olleensa ilmoitettuun aikaan ilmoitetussa paikassa Lapissa – tai no, pikemminkin ilmoitetuissa paikoissa.
Kirjoittaja on vakuutusetsivä. Hän on yksi MTV Uutisten neljästä rikos- ja oikeuskolumnistista. Torstaina on vuorossa Juha Rautaheimon kolumni.