Tuija Vertainen: Sabotöörin siluetti – ranskalaisperäisten sanojen selityksiä (SKS Kirjat 2024)
Kuten ranskan kielen ja kirjallisuuden asiantuntijan Tuija Vartiaisen kirjan nimestä "Sabotöörin siluetti" selviää, suomen kieli on saanut yleisesti käytössä olevia sanoja myös ranskan kielestä.
Tosin monet sanat ovat lähtöisin latinasta tai kiertäneet ruotsin kautta suomen kieleen, joten sanan alkuperää ei aina ymmärrä ranskalaiseksi.
Ruotsin hovi oli hyvin kiinnostunut kaikesta ranskalaisuudesta 1600- ja 1700-luvuilla. Tuolloin ranskalaisperäiset sanat saavuttivat aluksi ruotsin ja sittemmin myös suomen kielen.
Ranskalaisperäisiä sanoja ovat muun muassa amatööri, ateljee, boheemi, charmi, farssi tai vaikkapa hieman tuoreempi sana parkour.
Parkourissa "pyritään etenemään liikkeen katkeamatta kaupunkiympäristön erilaisilla rakenteilla samaan tapaa kuin esimerkiksi armeijan kuntoharjoittelussa käytettävällä esteradalla", kirja valistaa.
Ranskasta suomen kieleen ovat levinneet myös sellaiset sanat kuin ambulanssi, putiikki, puketti, etiketti, frotee, jury, kalsarit, kupletti, lavuaari, paviljonki, pasianssi, piknik, resurssi, rutiini, tupla, tusina ja ventti.
Paljon ruokaa ja juomaa
Monet ranskalaisperäiset sanat liittyvät ruokaan: puhutaan esimerkiksi aladobista tai alatoopista, kun tarkoitetaan hyytelötyyppistä ruokaa.
Sana on lähtöisin sanaliitosta á la daube (joka lausutaan aladob). Daube on maustetussa viinikastikkeessa kannen alla pitkään ja miedolla lämmöllä haudutettua ruokaa.
Ruokasanoja on runsaasti: crème brûlée, créme fraîche (ranskankerma), fondue, gurmee, kanapee (joka tarkoitti ranskassa alun perin sohvaa), konvehti, kreppi, patonki, kroisantti, vissy, pyree vain muutaman mainitakseni.
Myös buffet eli puffetti on alun perin ranskalainen sana. Sillä on ranskan kielessä tarkoitettu kaappia, jonka sisällä säilytetään astioita ja jonka päällä olevalla tasolla voidaan pitää esillä tarjottavia ruokia ja juomia.
Nykyisin sillä voidaan tarkoittaa myös tarjoilupöytää, jolle olevia ruokia voi vapaasti valita lautaselleen. Suomen kielessä käytetään myös sanaa puhvetti, kun vaikkapa tansseissa siirrytään hakemaan puhvetista juomaa.
Juomiin ja juomiseen liittyviä sanoja ovat muun muassa avec, kir, konjakki ja samppanja.
Kummallinen "kenraaliharjoitus"
Riittääpä ranskan kielestä sellaisiakin sanoja, jotka ovat eräänlaisia käännösvirheitä.
Meillä puhutaan kenraaliharjoituksesta eli ennen ensi-iltaa pidettävästä viimeisestä harjoituksesta. Ranskassa géneral-sanan monista merkityksistä tässä viitataan yleisimpään eli "yleiseen". Suomeksi kyseessä olisi siten "yleisharjoitus" eikä kenraaliharjoitus.
Suomen harppia tarkoittava sana on ranskaksi compas, josta meille on tullut sana kompassi. Junaa Ranskassa kuljettaa conducteur, josta on tullut sana konduktööri eli junailija. Lippuja eli ranskalaisittain pilettejä tarkastaa puolestaan controller, joka siis kontrolloi, onko lippuja ostettu.
Metri nousi koko maailman tietoisuuteen
Ranskan vallankumous 1700-luvun lopulla nosti kuuluisuuteen mestausvälineen nimeltä giljotiini mutta myös niinkin harmittoman sanan kuin metri.
Kun vallankumouksessa pyrittiin kaatamaan kaikki epätasa-arvoisuutta ylläpitävät rakenteet, kaatuivat myös vanhat, usein paikkakuntakohtaiset mittajärjestelmät.
Ennen kuin metristä (ranskaksi mètre, latinaksi metrum, kreikaksi métron) tuli nykyinen metri, sana oli ollut käytössä ranskassa runomittana. Kreikan kielessä se tarkoitti muun muassa mittavälinettä. Suomessa metri otettiin käyttöön vasta 1880-luvulla.
Sutenöörin eli parittajan alkuperä on myös ranskassa vaikka sana on tullut meille ruotsin välityksellä.
Alun perin souteneurilla tarkoitettiin ylipäätään suojelijaa tai tukijaa, jonkun asian puolustajaa. 1700-luvulta sanan merkitys muuttui ja alkoi merkitä ilotyttöjen suojelijoita. Prostituoidut siis maksoivat sutenööreille "suojeluksesta".
Otetaan tähän viimeiseksi esiteltäväksi sanaksi "supliikki", joka tarkoittaa yleensä hyviä puhelahjoja.
Sana tulee ranskan sanasta supplique (syplik). Suomessa supliikki-sana esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1709, jolloin sillä viitattiin kohteliaaseen kirjalliseen anomukseen. Vuonna 1880 sana oli saanut jo nykymerkityksen eli sillä viitattiin suulliseen esitystaitoon.