Krapula, tuttavallisemmin kutsuttuna kankkunen, on monelle suomalaiselle tuttuakin tutumpi termi. Harva kuitenkaan tietää, mistä sanat oikeasti juontavat juurensa.
Suomalainen sana krapula on tiettävästi peräisin latinakielen termistä crapula. Latinankielessä termillä on tarkoitettu krapulan lisäksi myös humalaa sekä rankkaa viininjuomista. Crapula on ollut latinassa myös hartsijäänne, jota on käytetty viinin maustamiseen.
Joidenkin lähteiden mukaan termin alkuperä on kuitenkin jo muinaiskreikan sanassa kraipale, jolla on sama merkitys kuin latinan crapulalla. Kreikan sana kara tarkoittaa päätä ja pallein tärisemistä Pää on siis tärissyt railakkaan kostean illan jälkeisenä aamuna jo muinaisessa Kreikassa.
Kankkusen alkuperä epävarma
Kotimaisten kielten keskuksen mukaan sanan kankkunen alkuperä on arvoituksellinen. Teorioita kankkusen merkitykselle on monia: esimerkiksi Sakari Virkkusen Fraasisanakirjan mukaan taustalla olisi jyskyttämistä merkitsevä verbi kankuttaa.
Kotimaisten kielten keskuksessa kuitenkin uskotaan, että termillä on jotain tekemistä Stadin slangin kanssa. Heikki Paunosen Stadin slangin sanakirjassa kerrotaan kankkusen olevan peräisin kieltolain ajalta, ja siitä on ollut käytössä lyhyempikin termi kankku. Sanalla kankku puolestaan tarkoitettiin myös kannaria, eli peltistä pirtukanisteria. Kankku on siis samanlainen slaginjohdos kuin esimerkiksi punkku sanasta punaviini. Paunosen mukaan kieltolain aikaan Helsingin Hämeentiellä oli myös talo, jota nimitettiin Kankkuseksi. Talossa harrastettiin pirtun salamyyntiä.