Australian kaakkois- ja eteläosan asukkailla on ollut viime vuosina riesanaan suorastaan raamatullisen mittaluokan vitsauksia. Pitkään, lähes kolmen vuoden kuivuusjaksoa seurasivat loppuvuonna 2019 alkaneet laajat maastopalot, joiden jälkeen viime vuoden voimakkaat sateet aiheuttivat suuria tulvia.
Kun alueella sitten viime vuoden keväällä, eli pohjoisen pallonpuoliskon vuoden 2020 syksyllä, alettiin korjata ennätyssatoja, toivottiin pahimman olevan jo ohi ja toipumisen alkavan. Mutta sitten tulivat hiiret.
– Isäni on vielä elossa, hän on 93-vuotias, ja nämä ovat olleet pahimmat kolme vuotta mitä hän on koskaan kokenut. Todennäköisesti myös hiirivitsaus on pahin koskaan, kertoo karjatilallinen Col Tink Dubbon kaupungista.
Tink yrittää tappaa hiiriä lakaisemalla niitä harjalla suoraan suureen vesiastiaan, johon jyrsijät hukkuvat. Vaikka "saalista" tulee jopa tuhat raatoa päivässä, farmari myöntää, ettei hän kykene hävittämään eläimiä vaan vain hidastamaan ongelman pahenemista.
Sen mitä hiiret eivät syö suihinsa, ne pilaavat jätöksillään. Maanviljelijöiden onkin ollut pakko polttaa suuria määriä pelloilta korjattua viljaa ja heinää.
Vankilakin jouduttiin evakuoimaan hiirten tieltä
Eivätkä hiiret ole vain maataloustuottajien riesana, vaan jyrsijöiden on raportoitu tehneen selvää jälkeä myös huonekaluista, kodinkoneista, autojen sisutuksista ja sähkölaitteista sekä purreen jopa potilaita sairaalassa. Hiiret ovat myös levittäneet myös erilaisia tauteja, kuten leptospiroosia.
Aiemmin tällä viikolla kerrottiin, että Uuden Etelä-Walesin vankilan asukkaat ja henkilökunta joudutaan evakuoimaan muualle rangaistuslaitokseen tunkeutuneiden hiirilaumojen tieltä.
Brittisiirtolaisten 1700-luvulla mukanaan tuomat hiiret eivät ole Australiassa uusi ongelma. Tähän saakka suuret siimahäntien laumat ovat mellastaneet suuressa mitassa noin kerran vuosikymmenessä.
Normaalisti ongelma poistuu, kun suuret hiiripopulaatiot nälkiintyvät ja menehtyvät tauteihin. Tuhoelämiä vuosikymmeniä tutkineen Steve Henryn mukaan hiiret vaikuttavat silloin katoavan yhdessä yössä.
– Sellaisesta ei ole tällä kertaa mitään merkkiä, tutkija sanoo pahaenteisesti.
Australiassa eletään parhaillaan eteläisen pallonpuoliskon talvea, mutta myös siellä ilmasto on lämpenemässä ja uhkaa muun ohessa pahentaa myös hiiriongelmaa.
– Jos meillä ei ole enää kylmiä talvia, eli tarjoamme hiirille resursseja vuoden ympäri, niin tästä tulee akuutin ongelman sijaan krooninen ongelma, ennustaa apulaisprofessori Bill Bateman Curtinin yliopistosta.
Ensi keväänä, eli suomalaisittain syksyllä, ongelma saattaakin räjähtää entistä pahemmaksi.
Sääoloilla oli näppinsä pelissä nykyisen hiiri-invaasion syntymisessä myös siten, että ennätyskuivuus ja maastopalot verottivat kovalla kädellä hiiriä normaalisti syövien petoeläinten määrää. Tarjolla olevaa yltäkylläistä ruokaa sai siis syödä kaikessa rauhassa.
Hiiri on lisääntymiskone, "napalmia" tarvitaan
Hiiri on hankalasti torjuttava tuhoeläin, koska sen lisääntymisvauhti on päätähuimaava. Hiiri alkaa lisääntyä vain noin kuuden viikon ikäisenä ja tuottaa sen jälkeen poikueita enemmän tai vähemmän kuin liukuhihnalta. Tiineys kestää vain kolme viikkoa, ja seuraava alkaa pian edellisen poikueen synnyttyä. Yksi hiiripari voi saada aikaiseksi vajaassa vuodessa noin 500 jälkeläistä.
Australian hallitus on osoittanut miljoonia dollareita tehokkaampien tuholaismyrkkyjen tutkimiseen ja hankkimiseen. Tällä hetkellä hiiriä myrkytetään pääasiassa sinkkifosfidilla, mutta Australiassa harkitaan myös nopeammin vaikuttavan bromadiolonin käytön sallimista. Sitä on jo tuotu maahan Intiasta.
– Meidän täytyy edetä tällä polulla, koska tarvitsemme jotain supervoimakasta, kuin napalmia, räjäyttääksemme nämä hiiret unholaan, Uuden Etelä-Walesin maatalousministeri Adam Marshall uhosi toukokuun lopulla uutistoimisto AP:n mukaan.
Tutkijat kuitenkin toppuuttelevat viranomaisia ja varoittavat tehokkaampien myrkkyjen voivan johtaa ojasta allikkoon. Bromadioloni nimittäin säilyy pidempään kuolleessa eläimessä ja uhkaa siirtyä siten eteenpäin ravintoketjussa niin petoeläimiin kuin lopulta mahdollisesti myös ihmisiin.
– Olemme todellakin järjestämässä itsellemme ongelmia tulevaisuuteen, ei vain siten, että tuhoamme luonnon monimuotoisuutta vaan tuhoamme myös etummaisia puolustuslinjojamme seuraavia hiirivitsauksia vastaan, apulaisprofessori Bateman varoittaa.