Syyskuun alusta alkaen yli 65-vuotiaat ovat päässeet yksityiseen lääkäriin julkisen hinnalla, ilman hoidontarpeen arviointia. Asiantuntijan mukaan julkisella sektorilla hoidontarpeen arviointi on johtanut siihen, että vastaanotolle pääsee liian myöhään.
Noin 20 vuotta sitten julkiseen terveydenhuoltoon alettiin rakentaa hoidontarpeen arviotoimintamallia.
– Ajatus silloin selkeästi oli se, että arvioija arvioi, kuinka nopeasti ja kiireellisesti potilas pitää ohjata lääkäriin, sanoo Lääkäriliiton politiikkajohtaja Jukka Mattila.
Ajan myötä mukaan on tullut karsinta. Toiminta ei ole enää sujuvaa.
– Suunta on väärä. Hoitoon pitää päästä.
Mattilan mukaan hoidontarpeen arvioija on nykyään portinvartija.
– Kun sujuvaa hoitoon pääsyä ei ole tarjolla, se vaikuttaa vääjäämättä siihen, että minkälaisissa asioissa potilaat ottavat yhteyttä terveydenhuoltoon.
Seuraus on huolestuttava eikä välttämättä kustannustehokas.
– Tämä johtaa siihen, että oireiden taustalla olevat syyt kehittyvät pidemmälle ennen kuin niihin päästään kiinni ja sairaudet pahenevat.
Lääkäriliitto: Näin hoitotakuun toteutuminen tökkii Suomessa.
13:36
Mattila: Kela-kokeilusta otettava opiksi
Nyt meneillään olevassa yli 65-vuotiaita koskevassa Kela-kokeilussa lääkäri määrittää vastaanotolla sairauden ja määrää siihen hoidon.
– Eli tarvearvio tulee siinä vastaanotolla samassa paketissa.
Samanlaista Mattila ei toivo käyttöön julkiseen terveydenhuoltoon, mutta Lääkäriliitto näkee kokeilussa mahdollisuuden ottaa opiksi.
– Ainakin olisi hyvä oppia, että minkälaisissa asioissa potilaat hakeutuvat lääkäreiden vastaanotoille, kun he voivat hakeutua sinne ilman ennakkokarsintaa.
Sosiaali- ja terveyssektorin aiheisiin erikoistunut toimittaja Joonas Lepistö avaa yhteiskunnan ajankohtaisia teemoja. Asiantuntijoiden ja kansalaisten kokemusten kautta Lepistö kertoo, missä tilassa Suomen sosiaali- ja terveyspalvelut ovat.
– Toivon, että me saamme tietoa siitä, hakeutuvatko potilaat hoitoon asioissa, joilla ei hoidon tarvearviokarsintaa läpäistäisi. Vai hakeutuvatko he ehkä jo tunnettujen sairauksiensa hoitoon liittyvissä asioissa, kun julkisen perusterveydenhuollon hoitoon pääsyn aikarajoja pidennettiin niin, ettei potilas jaksa odottaa.
Mattila vaatii kokeilua seuraavassa arvioinnissa pieteettiä.
– Minulle ei ainakaan riittäisi tutkimustieto siitä, ovatko potilaat tyytyväisempiä päästessään lääkärin vastaanotolle ilman hoidon tarvearviokäsittelyä nopeasti, vai hoidon tarvearvion läpäistyään pitkän odotuksen jälkeen.
– Jos joskus myöhemmin kokeilun oppien perusteella ajateltaisiin sairausvakuutuksen kautta rahoitettavan julkisella vastuulla olevia palveluja yhdenvertaisesti hyvinvointialueiden järjestämien palvelujen kanssa, tulisi tietysti niiden saatavuuden perusteita yhdenmukaistaa niin, että järjestelmästä muodostuisi kokonaisuus. Nythän se ei sellainen ole, summaa Mattila.