Palliatiivinen hoito keskittyy parantumattomasti sairaiden hoitoon. Lounais-Suomen Syöpäyhdistyksen toimitusjohtaja Tiina Surakka kertoo, millaisia tuntemuksia parantumattomasti sairaat käyvät läpi.
Parantumattomasti sairaan mielessä on monenlaisia kysymyksiä ja ajatuksia. Potilas pohtii omaa elämäänsä ja sitä, mitä kaikkea hän on saanut aikaan. Tiina Surakan mukaan myös omaiset käyvät läpi samanlaisia tuntemuksia.
Aiheesta puhuttaessa esiin nousee päälimäisenä suru. Surakan mukaan sairas ihminen suree erilaisia asioita, kuin esimerkiksi omaiset. Suru täytyy nähdä luonnollisena asiana, eikä sitä tulisi hävetä.
– Meidän pitäisi uskaltaa myös surra, Surakka muistuttaa.
Kuolemanpelko on Surakan mukaan jokaisella meistä. Se korostuu eritoten parantumattomasti sairailla, sillä kuolema on käytännössä odottamassa siellä jossain. Myös kärsimys korostuu sairauksista puhuttaessa. Pelkäämme sitä, millaista kärsimys on, ja miten se vaikuttaa meihin.
– Kärsimys tulee kohdata ja selvittää, mitä se tarkoittaa, Surakka kertoo.
Toivottomuudesta on myös tärkeä nähdä toivoa. Toivo kumpuaa parantumattomasti sairaiden kohdalla eletystä elämästä. Myös omaisten antama tuki ja hoito antaa omalla tavallaan toivoa.
– Parantumattomasti sairas voi saada toivoa siitä, millaisen elämän hän on elänyt, ja eritoten millainen hän on ihmisenä, Surakka kertoo.