Kommentti: Kansa ei kaivannut sirkushuveja, tylsyys on turvallisuutta – Miten Niinistö käyttää vahvan valtakirjansa?

Olipa tylsä vaalitaisto ja myös vaali-ilta – ja yllättävän monien mielestä hyvä niin. Suomalaiset tuntuvat arvostavan enemmän vakautta kuin populistista sirkusmeininkiä, kun maailma ympärillä kiehuu. Tylsyys on turvallisuutta, kirjoittaa MTV Uutisten politiikan päällikkö Jussi Kärki.

Kaikki satoi näissä karkeloissa Niinistön laariin: Lennu-koira, tuleva perheenlisäys, Suomi100-matkat ympäri Suomen maakuntia, neljän supervallan johtajien tapaaminen.

Onni on, että Niinistön kannatus suli sentään jonkin verran. Vielä kaksi kuukautta ennen vaalipäivää Niinistöä kannatti Ylen gallupissa peräti 80 prosenttia vastaajista. Sellaista vaalitulosta en olisi halunnut selitellä kansainvälisille vaalitarkkailijoille, jotka ovat nähneet vastaavia lukemia lähinnä vaikeasti lausuttavissa konsonanttimaissa.

Ennen kuin hermostutte, ok, ok, ei ole Niinistön vika, että hän on ollut niin ylivoimainen. Muista ehdokkaista on puuttunut joko karisma, kipinä, osaaminen tai tahto. Jokaiselta Niinistön kilpailijalta löytyi jotakin näistä, mutta ei kaikkea.

Niinistön kuolematon tokaisu muistuu nyt mieleeni ylivoimaisen voiton hetkellä: Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa johtaa presidentti (tauko) yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. On mielenkiintoista nähdä, piteneekö tuo tauko seuraavan kuuden vuoden aikana.

Niinistöllä on nyt kansalta ennennäkemättömän vahva valtakirja ja siitä voi syntyä kiusaus tökkiä myös sisäpolitiikan puolelle aktiivisemmin. Tässä mielessä on rohkaisevaa, että vaalitenteissä Niinistö toppuutteli muiden ehdokkaiden puheita aktiivimallista ja muita populistisia heittoja.

Vaali-illasta ei löytynyt oikeastaan yhtään isoa yllätystä. Monesti viime vuosina epäonnistuneet gallupit aistivat nyt oikein kansan tuntoja. Tai oli gallupeja ja gallupeja: kiitokset on syytä antaa Yleisradiolle, jonka viimeinen mittaus oli kellon tarkka.

Jonotin viikonloppuna Helsingin Narinkkatorilla Laura Huhtasaaren makkarajonossa, joka oli pitkä. Tämä hiljainen joukko ei yleensä gallupeissa paljon melskaa, joten Huhtasaaren pronssisija ei tullut ainakaan minulle yllätyksenä.

Pekka Haavisto ei yltänyt kuuden vuoden takaiseen ilmiöön, mutta hänenkin selkeä hopeasija oli täysin odotettu.

Poliitikon jalkatyötä on syytä arvostaa, saipa tämä kahden tai kahdenkymmenen prosentin kannatuksen. Sitä sopii itse kunkin kokeilla. Kävin notkumassa muutamia kertoja vaalikojuilla ja siellä kuulkaa sinkoilee mielipiteitä siihen tahtiin, että niitä joutuu vähän väistelemäänkin.

Vaalien häntäpää Tuula Haatainen, Merja Kyllönen ja Nils Torvalds ansaitsee vaatimattomista luvuistaan huolimatta kehut. Kukin heistä toi vaalikeskusteluihin omia avauksia ja puheenaiheita ilmastonmuutoksesta, eriarvoistumiseen ja herättelyä uinuvaan Nato-keskusteluun.

Tästä huolimatta vasemman siiven romahdus oli järkyttävän suuri. Jännä yksityiskohta, Huhtasaaren kannatus on suurempi kuin Haataisen ja Kyllösen yhteensä.

Yritän tiivistää poikkeukselliset presidentinvaalit kolmeen pointtiin:

1. Niinistö nousee historiallisella ensimmäisen kierroksen vaalivoitollaan suurten valtiomiesten joukkoon.

2. Vaaleissa haettiin jatkuvuutta ja vakautta vastapainoksi maailman myllerrykselle.

3. Suomalaiset kaipaavat johtajikseen enemmän rakentajia kuin repijöitä.

Ja vielä ps. Media kaipasi vaaleihin enemmän väriä, mutta nyt se väri oli harmaa. Kansa on puhunut ja pulinat pois.

Lue myös:

    Uusimmat