Arviot: Ketkä olivat Leijonien onnistujia Ruotsin EHT-turnauksessa?

Leijonien turnaus käynnistyi trillerillä, kun Jaroslavissa pelattu ottelu Venäjää vastaan eteni voittomaalikilpailuun asti. Siellä Venäjä oli parempi, loppulukemin 3-2.

Suomen osalta turnauksen heikoin ottelu osui lauantaille. Tshekkiä vastaan Leijonien peli notkahti erityisesti toisessa erässä. Tshekille 3-1-voitto.

Turnauksen päätösottelussa Leijonat palasi voittokantaan, isojen käänteiden jälkeen. Suomi johti Ruotsia jo 4-2, mutta isännät kirivät rinnalle. Rankkareissa Leijonat oli parempi, ottaen voiton lukemin 5-4.

Ketkä Leijonista onnistuivat parhaiten? Kuka jäi ennakko-odotuksiin nähden vaisuksi?

Arviot:

Onnistujat

Niko Ojamäki

Kolme maalia – iso tuloksellinen vastuunkantaja. Eikä Ojamäen kohdalla tarvitse puhua pelkästä tuloksesta. Hän oli näkyvä hahmo, myös vaikeampien hetkien keskellä.

Ojamäki taistelee Liigassa maalikuninkuudesta (19 osumaa). Tuoreiden näyttöjen perusteella hän on yksi vaihtoehto kevään MM-kisoja ajatellen. Varma lähtijä? Ei. Mutta vaihtoehto.

Otto Leskinen

Leskinen on viritellyt pientä Juuso Riikola -tarinan toistoa. KalPassa, Leskinen on tehnyt kaikessa hiljaisuudessaan väkevää nousua. Ruotsin EHT-turnauksessa häneltä ei nähty aivan parasta mahdollista suoritusta, mutta toisaalta Leskinen oli heikosti pelanneen Suomen puolustuksen parhaimmistoa.

Leskinen tarvitsee lisää kovia kansainvälisiä pelejä. KalPassa hän luo vahvaa pohjaa isoilla minuuteilla. Sulavasti liikkuva puolustaja on Suomen pakkikoneiston tulevaisuuden nimiä.

Juhani Tyrväinen

HIFK-sentteri Tyrväinen pääsi johtamaan Suomen ykkösketjua sunnuntain Ruotsi-ottelussa. Ansaitusti, sillä hän oli hyvä läpi turnauksen. Erottui joukosta.

Mikä Tyrväisen maksimikapasiteetti on? Se on hyvä kysymys. Pystyykö työläs hyökkääjä ottamaan vielä askeleita eteenpäin? Sitä Leijonien valmennusjohto saa pohtia, esimerkiksi jo kevään MM-kisojen roolituksien ja roolipelaajavalintojen kohdalla.

Hyvää ja huonoa

Oliwer Kaski

Kaski oli mielenkiintoinen nimi turnaukseen lähdettäessä. Hurjia tehoja Liigassa ja vakuuttavia otteita kierros toisensa perään. Kaski aloitti hyvin; Pelicans-puolustaja oli huokui hurjaa pelirohkeutta Venäjä-pelin alkuhetkillä. Mutta. Kuten moni muukin Leijonien puolustaja, myös Kaski teki lukuisia virheitä syöttövalinnoissa ja kiekollisissa ratkaisuissa.

Sen lisäksi Ruotsi-peli kertoi myös Kasken isoista haasteista. 23-vuotias puolustaja loistaa hyökkäyspäässä, mutta omissa hän on vaikeuksissa kovan paineen alla. Erityisesti Ruotsin liukkaat hyökkääjät pistivät Kasken ahtaaseen rakoon. Nouseva nimi, jolta voi odottaa vielä parempaa.

Veini Vehviläinen

Karjala-turnauksessa hurmannut Vehviläinen oli osaltaan olosuhteiden uhri. Edessä ollut joukkue hölmöili ja tarjosi vastustajille poikkeuksellisen paljon ylivoimahyökkäyksiä. Näiden keskellä Vehviläinen otti isoja torjuntoja – toki joutuen antautumaan myös useamman kerran.

Ruotsi-ottelussa Vehviläisen selän taakse ammuttiin koko kauteen nähden poikkeuksellisen paljon maaleja. Näiden joukossa oli täysin ottamattomia laukauksia. Toki myös niitä, mitä hän nappaa parhaana päivänä. Vehviläinen ei ollut pettymys, mutta hän ei yltänyt aivan maksimaalliselle tasolle. Silti, hän on Ruotsissa pelanneen joukkueen yksi varmimmista nimistä kevään MM-kisoja ajatellen.

Pettymykset

Mikael Ruohomaa

Ruohomaan kohdalla odotusarvot ovat korkealla viime kauden nappisuorituksen ja KHL:ssä nähtyjen hyvien suoritusten perusteella. Ruohomaa ei ole päässyt parhaalle tasolleen tämän kauden Leijona-peleissä.

Ruotsia vastaan Ruohomaa pelasi varsin kelvollisesti, mutta kokonaiskuvassa hän ei ollut niin selkeä johtava pelaaja, mitä olisi voinut olettaa.

Ville Pokka

World Cup -kävijänä ja MM-kisojen suoranaisena vakiokasvona Pokalta voi odottaa paljon. Teki maalin, mutta oli myös monta kertaa pahasti pulassa omalla alueella. Harhasyöttöjä ja huonoja ratkaisuja.

Pokka oli kuvastus koko Suomen puolustuksesta. Väläytyksiä, mutta myös paljon virheitä.

Yleinen taso

Leijonilla ei ollut yhtään täyden kympin pelaajaa. Todelliset onnistujat olivat harvassa. Mistä johtui, että moni ei yltänyt parhaimpaansa? Osasyy kimposi pelillisestä sekaannuksesta ja yhteisten kokemuksien vähyydestä. Kuten Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen myönsi, Suomen valmennusjohdon pitää miettiä sitä, mistä turnauksen ongelmat kumpuavat ja miten uudet pelaajat saadaan paremmin mukaan nopealla aikataululla (lue lisää).

On myös selvää, että Leijonien valtava pelaajapooli on nyt perattu läpi. Suomi tuottaa huippulupauksia, NHL-tason tähtiä, mutta aivan terävimmän kärjen takana taso heittää edelleen isolla kädellä.

Suomella ei ole 90 Euroopassa pelaavaa kansainvälisen huipputason pelaajaa. Se, että Leijonat pyrkii kehittämään pelaajista parempia, on totta kai tärkeä elementti. Mutta samalla lähtötason pitää olla sellainen, että pelaajalla on edellytyksiä pärjätä normaalia kovemmissa peleissä.

SM-liiga

Nykyinen malli, jossa maaotteluita ja SM-liigaa pelataan samaan aikaan, ei toimi. Ei sitten millään. Nykyinen malli luo epäarvoisuutta ja täysin ylimääräisiä haasteita jokaiselle osapuolelle.

Leijonat kärsii. Liigaseurat kärsivät.

A-maaottelut ovat kuitenkin tilaisuuksia, joissa pelaajat saavat kansainvälistä kokemusta. Kyseiset tilaisuudet palvelevat myös Liigaa.

Jos maaotteluihin pitää lähteä täysin telineistä, pahasti tasoitusta antaen, ei lopputuloskaan voi olla kaunis. Päällekkäisyyksissä ei ole mitään järkeä. Liigan on pakko puuttua tähän ensi kaudella. Tai ei liigan, vaan seurojen, jotka itse joutuvat maksamaan hintaa tästä järjestelystä.