Kommentti: Nuorilla Leijonilla on uskomaton ykköstähti – USA-pelissä tapahtui jotain todella hämmentävää

Kaikista tärkeintä Rimpisen torjuntatyöskentelyssä on ollut se, miten hän on pystynyt tukemaan Nuorten Leijonien kehityskaarta. Suomen peli ei ole läheskään täydellistä, mutta se on mennyt eteenpäin, koska Suomen joukkueen yksilöiden pelirohkeus ja koko joukkueen yhteistyöjääkiekko on mennyt parempaan suuntaan nousujohteisten kokemusten myötä.

Voi vain kuvitella, että mitä USA-voitto teki Suomen joukkueen itseluottamukselle. Turnaus alkoi vaikeasti, mutta nyt punainen lanka alkaa löytyä.

***

Se, mikä USA-pelissä hämmensi kaikesta eniten, oli se, miten ottelun ennakkoasetelmat heilahtivat pelin edetessä. Ennakkoon vaikutti täysin siltä, että paljon lahjakkaamman, taitavamman ja nopeamman USA:n pitäisi viedä isoa kuvaa selkeällä tavalla.

Toisin kävi.

Jos en nyt lunttaa mitään tilastoja, en herkästi muista sellaista peliä, missä Suomi olisi vienyt laukauksissa pohjoisamerikkalaista joukkuetta, eli Kanadaa tai USA:ta – yhtään millään maajoukkuetasolla. On kuitenkin selvää, että pohjoisamerikkalaisessa peli-identiteetissä nojataan paljon enemmän suoraviivaisempaan ja ”laukaus ensin” -jääkiekkoon, jos sitä samaa vertaa suomalaiseen prototyyppijääkiekkoon.

Eikä USA-pelin kohdalla tarvitse puhua pelkästään laukaisumääristä. Suomi pystyi vyöryttämään hyökkäyksiä USA:n päätyyn, ja Lauri Mikkolan luotsaamat joukot pelasivat hyvinkin mukiinmenevää hyökkäysalueen hyökkäyspeliä. Tämä taas turhautti sinipaitaista USA:n joukkuetta, joka sortui hölmöilyihin.

Suomen valmennuksen tekemät ketjumuutokset herättelivät kokonaisuutta ja nyt eri lenkkeihin löytyi lupaavaa synergiaa.

Suomen kokonaiskuva meni aimoharppauksen eteenpäin Kanada- ja Saksa-peleihin verrattuna. Suomella on yhä tiettyjä kroonisia vaikeuksia muun muassa oman alueen puolustuspelaamisen ja suunnanmuutosratkaisujen kanssa. Jo pelkästään hivenen parempi kiekollinen huolellisuus vie isoa kuvaa selkeästi eteenpäin.

USA-voiton myötä Suomen tilanne on varsin hyvä. Nyt Nuoret Leijonat voivat hioa tarvittavia pelillisiä elementtejä Latviaa vastaan, minkä jälkeen ohjelmassa on klassinen kuolemanottelu eli puolivälieräpeli. Vaikuttaa siltä, että Suomi on siihen valmis.

Se, että Nuoret Leijonat pystyivät aidosti painimaan USA:ta vastaan, kertoo siitä, ettei Suomea voi laskea ulos turnauksen voittajasuosikkien joukosta.

Olisihan se iso yllätys, mikäli Suomi ottaisi Ottawasta kultaa. Siihen vaadittaisiin Petteri Rimpisen täydellistä, aivan maagista onnistumista, Konsta Heleniuksen heräämistä, Aron Kiviharjun petrausta ja sitä, että Suomi saa ylivoimansa parempaan iskuun.

Noiden tekijöiden kautta Suomi on yhtäkkiä aidosti pelottava nippu.