Apua, kumppanini sottaa! Nainen on yleensä parisuhteen siisti osapuoli

MTV Lifestyle kysyi lukijoiltaan, ovatko nämä yrittäneet muuttaa seurustelukumppaniaan. Lukijoista vain 37 prosenttia ei ollut yrittänyt muuttaa mitään kumppanissaan. 21 prosenttia oli yrittänyt muuttaa seurustelukumppanin mielipiteitä; tyyliin oli kajonnut 17 prosenttia. 18 prosenttia oli kyllästynyt kumppaninsa hygieniaongelmiin.

Kyselyssämme paljastui, että kumppanin siivottomuus aiheuttaa ahdistusta kotona. Kun yksi sottaa, toinen jää usein siivoojan osaan.

Tilastokeskuksen julkaiseman ajankäyttöselvityksen mukaan naisten ja miesten kotityöt jakautuvat nykyään tasaisemmin kuin vuonna 1979. Vuonna 2011 naiset tekivät kotitöitä 15 minuuttia vähemmän kuin 1970-luvun lopussa, mutta miehillä kotitöiden tekoaika oli samassa ajassa noussut 20 minuutilla.

Siivouspakkomielle

"Kumppani tomuttaa matot jo sisätiloissa siivotessaan. Asumme maalla ja pölyt ja hiekat voisi viedä uloskin, mutta kun ne pitää jättää sisälle."

Siivoamisella ja organisoinnilla ei tarvitse pyrkiä minimalistisuuteen. Monella suomalaisella on siisteyspakkomielle: kodin täytyy olla aina edustava, laiskottelu on kielletty ja jos vieraita saapuu yllättäen, pyydellään vuolaasti anteeksi pienintäkin sukkaa lattialla. Täydellisen, tyhjän kodin mielikuvaa luodaan esimerkiksi sisustuslehdillä, joiden kuvissa keittiö on vasta remontoitu ja hienossa valaistuksessa kiiltävällä pöydällä lepäävät vain basilika ja yksinäinen sitruuna.

Todellisessa elämässä kaiken ei tarvitse olla valoisaa ja valkoista. Ainoastaan sisustuslehtien ja saippuasarjojen kodeissa ei koskaan näy mukeja, teepusseja tai hiusharjoja. On hyvä ymmärtää, että oikeissa kodeissa asuu oikeita perheitä, eli oikeita, eläviä ihmisiä. Jos kodissa on elämää, siellä on todennäköisesti myös tavaraa. Elämän täytyy saada näkyä.

Usein nainen on suhteen "siisti" osapuoli. Koska naiset kasvattavat miehiä, miesten ei välttämättä tarvitse koskaan oppia siisteyttä, mikäli lapsuudenkodissa palvelu pelaa liian hyvin. Sama pätee luonnollisesti naisiinkin, joita passataan lapsena liian paljon.

Kiltin tytön syndrooma elää edelleen: tyttölapsia kuvataan reippaiksi, he ovat reippaita, oma-aloitteisia, osaavat ja ennen kaikkea haluavat auttaa. Naisasialiitto Unionin selvityksessä selvisi, että sosiaalinen ja sanavalmis poika saa kasvattajilta huomiota jopa kaksi kertaa niin usein kuin yhtä sanavalmis tyttö.

Nalkuttaminen ei auta

"Miehelläni on tapana leikata varpaankynnet tietokoneella ollessaan tai sohvalla televisiota katsellessa. Kumma kyllä kynnenpalaset eivät löydä tietään roskikseen vaan jäävät siihen tietsikka- tai sohvapöydälle. Tyydyn vain huomauttamaan asiasta, koska itsellänikin on taatusti melko pitkä lista inhoista tavoista."

Heti parisuhteen alussa voi havaita toisessa ihmisessä sellaisia piirteitä, jotka eivät natsaa omaan elämään. Toisaalta ihminen muuttuu elämän aikana ja kasvaa.

Se, joka on väsynyt ja uupunut, lähtee usein hakemaan apua tai ratkaisua parisuhdetta vaivaaviin ongelmiin. Ja miksi kumppani haluaisikaan muuttaa tilannetta, jos hän on täysin tyytyväinen elellessään pyykkivuorten ja tiskien keskellä?

Ei tarvitse olla nero ymmärtääkseen, että varpaankynsien leikkaaminen pöydällä johtaa nalkuttamiseen. Ei myöskään tarvitse olla psykologi ymmärtääkseen, ettei nalkuttaminen auta; jos se auttaisi, se tuskin olisi jenkkileffojen ja kirjojen kestovitsi.

"Ex-kumppanini ei pessyt hampaitaan illalla. Oli kuulema niin runsas syljeneritys, että ei ole reikiintymisen vaaraa. Mutta se haju! Otin asian varovasti puheeksi ja lopulta hän myöntyi minun mielikseni hampaansa pesemään."

Yhteisessä kodissa täytyy kunnioittaa toisenkin ihmisen toiveita. Vetoa siis ihmisen tunteisiin ja kerro omat tunteesi: se, että toimit näin, tekee minut surulliseksi. Perheellinen voi vedota ongelmaan lasten kautta: jos leikkelet kynsiäsi tässä, lapsi voi syödä kynnet, ja lisäksi hän oppii aikuisen esimerkistä elämäntapojaan.

Jos yksi sietää loputtomasti asioita, parisuhteen toiselle osapuolelle voi tulla paha mieli: tuota ei koskaan haittaa mikään, mutta minua aina haittaa tämä hänen tekemänsä asia. Suvaitsevaisuutta ja sietämistä voi myös opetella. Jos yksi suvaitsee itselleen epämieluisia tapoja, toisen täytyy pystyä tulemaan muissa asioissa puolitiehen vastaan.

"Mies liiskaa ajatuksissaan purukuminsa tietokonepöytään kiinni. Hän myös syö voileipiä sängyssä ja joskus aamuisin suihkussa, jos on kiire. Todella ällöttävää."

Hanki järjestystä kotiin näin!

"Avomiehelläni on tapana riisuutua iltaisin ja jättää vaatteet päältään ympäri asuntoa; sukat ovat lattialla, paita sohvan käsinojalla ja housut sohvalla. Olen sanonut asiasta useinkin, mutta vastaus on tuhahdus ja ettei häntä häiritse. Asuntomme on pieni ja itseäni häiritsee pienikin epäkohta, joten vaatteiden ripottelu ajaa minut hulluuden partaalle!"

Jos kotona on kaaos, purkamisen voi aloittaa yhdestä huoneesta tai pihan varastosta. Kun on aika heittää pois itselle tärkeitä tavaroita, luopumisen tuska on monesti suurta. Toisen roippeista on huomattavasti helpompaa valittaa kuin omistaan.

Lajittele kodissa lojuvat tavarat kolmeen laatikkoon. Ensimmäisen laatikon tavarat säilytetään, toisen kierrätetään ja kolmannen sisältö menee roskiin. Se, että tavarat säilytetään, ei riitä: jokaiselle esineelle täytyy kehittää oma paikka kotona. Jos tavaroilla on paikkansa, on helpompaa olla siisti.

Kun tapoja lähdetään muuttamaan, ensin tehdään kunnollinen organisointi, jonka seurauksena tavaroille on paikkansa. Oven viereen voi asettaa korin, johon kumppani asettaa töistä tullessaan avaimet, rahapussin ja kännykän. Aamulla esineet löytyvät siitä. Toisaalta korit eivät täyty itsestään, vaikka niitä olisi ympäri asuntoa. Jos tavaroita ei laiteta sinne, mihin ne kuuluvat, parhainkaan organisointi ei toimi.

Luopumisella ja siisteydellä saa paitsi uutta tilaa, myös energiaa. Jos heität pois yhden tavaran päivässä, se tekee 365 tavaraa vuodessa! Kaikki toimintatavat eivät kuitenkaan sovi kaikille: verkkainen toiminta hermostuttaa suursiivouksiin tottunutta ihmistä, jonka metodeihin kuuluu raahata varaston puolelta esiin kymmenen laatikkoa, jotka täytyy järjestellä just nyt.

Entä onko kotona sekaista vai likaista? Nämäkin ovat kaksi eri asiaa: järjestelmällinen ihminen ei välttämättä ole siisti. Saako villakoiria etsiä, vai onko niitä kaikkialla?

Jos tavaranpaljous ahdistaa, kannattaa pohtia, onko kyse tavaroista vai jostakin muusta. Kertyykö tavaraa tietyn asian tai tapahtuman takia?

Tavaraa tai sotkua ei tule kotiin itsestään. Tuki sisääntuloväylä ja sulje ovi asioilta, jotka tuovat lisää roinaa kotiin. Jos alennusmyynneistä täytyy aina ostaa jotain, älä mene kauppoihin alennusten aikaan. Elämme kulutuskulttuurissa, jossa ostelua ja shoppailua pidetään kivana ajanvietteenä. Ostoksilla voidaan voidaan hakea apua yksinäisyyteen tai muuhun, mutta ostamisen tuoma lohtu on lyhytaikaista – ostamasi tavarat sen sijaan tukkivat asuntoasi vielä kauan.

Lue myös:

Kuinka välttää ero ja säilyttää intohimo? (Huomenta Suomi, 4.10.2011)

Maria Aarnio, maria.aarnio(at)mtv.fi

Artikkelin oheislähteenä on käytetty ammattijärjestäjä Tiina Arokiven haastattelua.

Kursivoidut kohdat ovat lukijoiden kertomuksia.