Apua, en kykene tähän! Esiintymisjännitys pelottaa ja lamauttaa

Esiintymisjännitys kertoo siitä, miten ihminen reagoi pelottavaan tilanteeseen. Hyvää esitykseen tarvitaan tietty määrä jännitystä eli virittyneisyyttä. Se, että vireystila on liian alhainen, haittaa esitystä samalla tavoin kun liian korkea virittyneisyyden taso.

Ramppikuume, stage fright, esiintymiskammo tai -jännitys. Rasittavalla seuralaisella on monta nimeä. Mitä esiintymisjännitys oikeastaan on?

Kukaan ei kuole esitelmän pitämiseen

Esiintymisjännitys kertoo siitä, miten ihminen reagoi pelottavaan tilanteeseen. Kun ihminen joutuu vaaraan, hänen elimistössään tapahtuu muutoksia. Syke nousee, ihminen hikoilee, tärisee ja vatsakin voi mennä sekaisin.

Hengissä säilymisen kannalta vireystason nousu ja adrenaliinin vapautuminen kehoon ovat välttämättömiä, sillä vaaran uhatessa ihmisen on oltava valmis toimintaan. Kun vaara on ohi, elimistö palautuu normaalitilaan.

Stressinsietokyky on yksilöllinen . Siinä missä aiemmin ihminen hätääntyi pedon tai vihollisen nähdessään, nykyisin virheen tekeminen, naurunalaiseksi joutuminen tai aseman menettäminen yhteisössä ajavat saman asian.

Tiedämme järjellä, ettei kukaan kuole esitelmän pitämiseen. Elimistömme ei kuitenkaan tiedä esitelmän olevan vaaraton, sillä kokemamme uhka on joka tapauksessa olemassa oleva asia, johon kehomme reagoi. Esiintymisen pelko on samalla sosiaalista pelkoa: joudumme työpaikan palaverissa muiden eteen, emme tunne näitä ihmisiä hyvin ja lisäksi he tarkkailevat, mitä teemme. Esiintymisjännitys on siis erilaista kuin hammaslääkärin tai vaikkapa hämähäkkien pelko. Se ei ole samalla tavalla suhteeton tai epärealistinen pelko kuin ukkosen, korkean paikan tai lentämisen pelko.

Monenlaista jännitystä

Jos esiintymisjännitys ilmenee tietynlaisissa tilanteissa, sitä kutsutaan tilannesidonnaiseksi. Ihminen, joka ei stressaa muiden edessä puhumista, voi pelätä muiden edessä laulamista tai soittamista.

Jännitys voi liittyä myös tiettyyn henkilöön: kaverin edessä esiintyminen ei tunnu samalta kuin sukulaisen tai esimiehen edessä esiintyminen. Tätä kutsutaan vastaanottajasidonnaiseksi jännitykseksi.

Piirretyyppinen jännittäminen on ominaisuus, joka kuuluu ihmisen luonteeseen. Tällöin ihminen jännittää kaikenlaisia tilanteita, joissa kokee stressiä.

Laatuvaatimukset stressaavat

Harva lapsi jännittää esiintymistä. Päinvastoin: vanhemmat joutuvat usein toppuuttelemaan uuden taidon oppinutta pienokaista, joka haluaisi estottomasti esitellä taitoaan jokaiselle vastaantulijalle. Kun ihminen vanhenee ja tulee tietoiseksi itsestään sekä muista, jännitys alkaa kasvaa. Tällöin se voi muodostua jopa ongelmaksi.

Hyvään esitykseen tarvitaan tietty määrä jännitystä, eli virittyneisyyttä. Se, että vireystila on liian alhainen, haittaa esitystä samalla tavoin kun liian korkea virittyneisyyden taso. Jos esitys on liian helppo tai epäkiinnostava, se tuntuu ikävystyttävältä suoritukselta, johon ihminen ei jaksa panostaa. Mikäli samaa esitystä on toistettava kymmeniä kertoja, on luonnollista, että jännitys ja sen myötä vireystaso alenevat.

Liian korkea jännityksen taso puolestaan tekee hallaa havaintokyvylle. Se voi myös passivoida: itseään ei saa liikkeelle, koska jännitys tuntuu lamauttavalta.

Esiintymisjännitys syntyy sekä ympäristön että ihmisen itsensä asettamista laatuvaatimuksista. Ihminen pohtii, onko hän tarpeeksi hyvä, tai mitä muut nyt hänestä ajattelevat. Jos esimerkiksi muusikko on hyvin inspiroitunut soittamisesta ja pääsee musiikin mukana flow-tilaan, hänen huomionsa siirtyy omista tuntemuksista kohti musiikkia. Tällöin jännityskin helpottaa.

Ikä ei poista esiintymisjännitystä

Kun jännittäminen esiintymistilanteessa alkaa, ihminen kääntyy sisäänpäin ja tarkkailee itseään. Hän huomaa hikiset kätensä ja tärisevän äänensä ja uskoo, että esitys menee niiden vuoksi pilalle. Muut eivät kuitenkaan välttämättä edes huomaa asioita, joihin jännittäjä huomionsa kiinnittää.

Ihminen, joka ei jännitä, on esiintyessään suuntautunut tehtäväänsä ja kokee esimerkiksi pienen hermostuneisuuden asiana, joka kuuluu tilanteeseen. Jännittäjä suuntautuu tehtävän sijaan itseensä ja oireisiinsa, jotka alkavat yhtäkkiä tuntua valtavan hallitsevilta. Jos esityksen aikana tekee yhden pienen virheen, se voi olla ainoa asia, jonka jännittäjä muistaa.

Suuri osa esiintymisjännityksestä on epäonnistumisen pelkoa, mutta myös onnistuminen voi pelottaa: ihminen uskoo olevansa surkea, ei arvosta itseään ja siten odottaa epäonnistumista.

Tutkimusten mukaan jännitys haittaa tekemistä. Esiintyjän suoritus siis huononee, kun jännitys on liian suurta. Amerikkalaisia orkesterimuusikoita havainnoineen tutkimuksen mukaan kolme neljäsosaa koehenkilöistä kärsi, jonkinlaisista ongelmista ennen esitystään. Näistä ongelmista jännitys koettiin yleisimmäksi.

Ikä ei poista esiintymisjännitystä. Näyttelijä voi jännittää esitystä eläkeikäisenä aivan yhtä paljon kuin 19-vuotiaana. Jännitys voi tosin hieman helpottaa ihmisen ikääntyessä, sillä elämään tulee muitakin tärkeitä asioita kuin ensimmäinen pääosa teatterissa tai koulun sisäänpääsykoe, jotka nuorella ihmisellä voivat olla elämän pääasiallinen sisältö – ainakin hetken aikaa.


Lue myös:

Video: Kehonhallintaa akrobatiatunnilla (Huomenta Suomi 24.3.2014)


Maria Aarnio, maria.aarnio(at)mtv.fi

Lähde: Päivi Arjas: Varmasti lavalle – muusikoiden esiintymisvalmennus (Atena)

Lue myös:

    Uusimmat