Esiintymisjännitys kertoo siitä, miten ihminen reagoi pelottavaan tilanteeseen. Hyvää esitykseen tarvitaan tietty määrä jännitystä eli virittyneisyyttä. Se, että vireystila on liian alhainen, haittaa esitystä samalla tavoin kun liian korkea virittyneisyyden taso.
Ramppikuume, stage fright, esiintymiskammo tai -jännitys. Rasittavalla seuralaisella on monta nimeä. Mitä esiintymisjännitys oikeastaan on?
Kukaan ei kuole esitelmän pitämiseen
Esiintymisjännitys kertoo siitä, miten ihminen reagoi pelottavaan tilanteeseen. Kun ihminen joutuu vaaraan, hänen elimistössään tapahtuu muutoksia. Syke nousee, ihminen hikoilee, tärisee ja vatsakin voi mennä sekaisin.
Hengissä säilymisen kannalta vireystason nousu ja adrenaliinin vapautuminen kehoon ovat välttämättömiä, sillä vaaran uhatessa ihmisen on oltava valmis toimintaan. Kun vaara on ohi, elimistö palautuu normaalitilaan.
Stressinsietokyky on yksilöllinen . Siinä missä aiemmin ihminen hätääntyi pedon tai vihollisen nähdessään, nykyisin virheen tekeminen, naurunalaiseksi joutuminen tai aseman menettäminen yhteisössä ajavat saman asian.
Tiedämme järjellä, ettei kukaan kuole esitelmän pitämiseen. Elimistömme ei kuitenkaan tiedä esitelmän olevan vaaraton, sillä kokemamme uhka on joka tapauksessa olemassa oleva asia, johon kehomme reagoi. Esiintymisen pelko on samalla sosiaalista pelkoa: joudumme työpaikan palaverissa muiden eteen, emme tunne näitä ihmisiä hyvin ja lisäksi he tarkkailevat, mitä teemme. Esiintymisjännitys on siis erilaista kuin hammaslääkärin tai vaikkapa hämähäkkien pelko. Se ei ole samalla tavalla suhteeton tai epärealistinen pelko kuin ukkosen, korkean paikan tai lentämisen pelko.
Monenlaista jännitystä
Jos esiintymisjännitys ilmenee tietynlaisissa tilanteissa, sitä kutsutaan tilannesidonnaiseksi. Ihminen, joka ei stressaa muiden edessä puhumista, voi pelätä muiden edessä laulamista tai soittamista.



