Elämän potkiessa päähän moni ihminen lisää vettä myllyyn kuuntelemalla mahdollisimman surullisia kappaleita. Se ei ole niin paradoksaalista kuin miltä kuulostaa.
Se on helpompaa
Mielialan nostaminen vaatii energiaa. On helpompaa pysyä paikoillaan ja kieriä itsesäälissä. Todella synkässä mielentilassa alakuloisuuden karistamisessa ei ehkä edes näe mitään järkeä. Motivaatio pyrkiä onnea kohti puuttuu, jos millään ei tunnu olevan mitään merkitystä tai ei pysty asettamaan itselle tavoitteita. Joskus paluu iloisuuteen saattaa aiheuttaa jopa syyllisyyden tunteita.
Se tuntuu hyvältä
Surullinen musiikki itse asiassa saa aikaan myös miellyttäviä ja romanttisia tunteita. Sitä kuunnellessa elimistöön vapautuu hoivaviettiin ja kiintymyksen tunteisiin yhdistettyjä oksitosiinia ja prolaktiinia, joista on apua positiivisen mielialan palauttamisessa. Surullisella musiikilla on siis osansa tunteiden säätelyssä ja siinä, että tilannetta voi katsoa kauempaa uudelleenarvioiden ja oivaltaen.
Surullinen musiikki voi herättää päinvastaisia tunteita myös siksi, että kuulijan oma olotila on sitä kuunnellessa selvästi parempi kuin kappaleen tunnelma. Lisäksi toisin kuin arjessa koettu suru, taiteen kautta välittyvä suru ei ole uhka itselle. Musiikin avulla heränneistä tunteista ei ole suoraa vaaraa tai harmia, jolloin surunkin kaltaisesta epämiellyttävästä tunteesta on mahdollista jopa nauttia.
Se tuo parantavia muistoja
Yksi voimakkaimmista surullisten kappaleiden synnyttämistä tunteista on nostalgia. Muistikuvat muistuttavat ihmistä siitä, kuka hän on joskus ollut ja miten hän on aikaisemmin selvinnyt ongelmista. Tällä tavoin voi löytää terveellisiä stressinhallintakeinoja. Muistot aikaisemmista saavutuksista ja suhteista myös kertovat, että kun onni on ollut aikaisemminkin mahdollista, niin se on saavutettavissa myös uudestaan.