Suomeen tarvitaan koko valtakunnan kattava lapsiperhestrategia ja sen toimeenpano-ohjelma, jotta voidaan poistaa lapsiperheköyhyyttä, edistää lasten harrastusmahdollisuuksia ja parantaa työelämän tasa-arvoa, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kirjoittaa MTV Uutisten Nettivieras-kolumnissaan.
Otsikon tavoite on erittäin kova ja kunnianhimoinen, mutta vähempää ei kannata poliitikkona tavoitella. Tämä siitäkin huolimatta, että neljän tyttären isänä ja kolmen pienen lapsen isoisänä tiedän oikein hyvin, että Suomi on jo nyt maailman parhaimpia maita lapsille ja lapsiperheille.
Lapsilla on turvallista leikkiä ulkona, luonto on puhdasta ja jokainen lapsi käy tasa-arvoisuuteen perustuvassa koulussa. Hyvä esimerkki turvallisuudesta on se, että ulkomaisten kollegoiden on välillä vaikea uskoa, että omat lapseni saattoivat mennä itse kouluun. Tätä meille itsestään selvää asiaa ihmetellään maailmalla.
Pelkkä asian toteaminen ei riitä
Voimme olla ylpeitä siitä, että olemme erityisesti toisen maailmansodan jälkeen rakentaneet hyvinvointivaltiota, joka on ollut menestystarina lasten ja erityisesti lasten paremman elämän rakentamisen näkökulmasta. Tosiasia on kuitenkin se, että meillä on parantamisen varaa.
Usein kuultu toteamus nykyäänkin on, että lapsissa meillä on tulevaisuus. Olen varma, että tämän näkemyksen jakavat kaikki suomalaiset. Mutta pelkkä asian toteaminen ei riitä.
Kun lapsia, näitä tulevaisuuden tekijöitä, syntyy ennätyksellisen vähän, täytyy pureutua tämän ilmiön syihin. Näppituntumalta voi todeta, että syitä on paljon.
Me olemme halunneet nostaa ihmisten koulutustasoa, satsata osaamiseen. Se on hyvin järkevää yhteiskunnallista kehitystyötä. Mutta olemmeko tätä tavoitetta toteuttaessamme ja tarjotessamme yhä useammalle suomalaiselle nuorelle aikuiselle mahdollisuuden hankkia koulutusta unohtaneet huolehtia siitä, että opiskelevilla ihmisillä on kunnolliset mahdollisuudet perustaa perhettä niin halutessaan?