Antti Rinne: Suomen suurin työmarkkinahäirikkö on Sipilän hallitus

Suomalaisten yritysten menestyminen on entistä enemmän kiinni uusista innovaatioista, tutkimuksesta ja tuotekehityksestä. Nykymaailmassa yritysten välinen verkottuminen on tekijä, joka vahvistaa suomalaista talouskasvua ja työllisyystilannetta. Usein menestystarinoiden takana on tietoa, joka voidaan luokitella liikesalaisuudeksi. On siis tärkeää meidän kaikkien tulevaisuuden kannalta, että työnantajat voivat luottaa siihen, että tällaiset tiedot pysyvät salaisuutena.

Hallitus on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan valmistelemassa EU-direktiivin täytäntöönpanoa, jolla halutaan turvata liikesalaisuuksien pysyminen niillä omistajilla, joille tieto kuuluu. Uutena piirteenä työelämässä on viimeisten vuosien aikana ollut, erityisesti asiantuntijatehtävissä, kilpailukieltosopimukset ja vaitiolosopimukset.

Yhä useammin näitä sopimuksia vaaditaan työnantajapuolella tilanteissa, joissa niihin ei ole mitään perusteita. Ne rajoittavat työvoiman liikkuvuutta ja aiheuttavat kohtuutonta haittaa palkansaajille. TEM:issä valmisteltuun esitykseen näyttää sisältyvän perusoikeuksia rajoittavia elementtejä, joita ei voi johtaa EU-direktiivistä.

Suomalaisen oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu, että jokaisella on oikeus asiantuntevaan oikeudelliseen apuun sitä tarvitessaan. Asiakkaan ja lainopillisen avustajan välillä vallitsee ihan jo lainsäädännön pohjalta luottamuksellinen suhde, jossa avustajaa sitoo samat vaitioloperusteet kuin päämiestä.

Oikeudellista apua tarvitsevan ihmisen on lähtökohtaisesti kyettävä kertomaan kaikki esimerkiksi työsuhteeseen liittyvään riita-asiaan vaikuttavat tekijät, jotta avustaja voi tehdä ihmisen kannalta oikean arvion riidan kohteesta. Tämä avustajan ja asiakkaan välinen luottamuksellinen suhde koskee myös ammattiliittojen lakimiehiä.

Olen hoitanut ammattiliiton lakimiehenä useita satoja oikeusjuttuja, ja osassa niissä on ollut erittäin ratkaisevaa se, että lakimiehellä on ollut oikea käsitys riidan kohteesta – monesti myös liikesalaisuuksista tai niihin rinnastettavista tiedoista.

Pakkolaeistaan tunnetun Sipilän hallituksen perusviritys tuntuu olevan, että se tekee kaiken mahdollisen palkansaajan oikeuksien rajoittamiseksi ja heikentämiseksi. On aivan käsittämätöntä, että hallitus on rajaamassa palkansaajan oikeutta oikeaan tietoon pohjaavaan oikeudelliseen apuun. Tämä on myös perusoikeuksien vastaista. Tämä valitettavasti kuvaa Sipilän hallituksen puolueellista suhtautumista työmarkkinoiden eri osapuoliin. Tässä nimenomaisessa asiassa hallituksen tarkoituksena on vain heikentää työntekijöiden asemaa mahdollisissa riitatilanteissa.

Palkansaajallakin pitää olla oikeus oikeudenmukaiseen, oikeisiin tietoihin pohjaavaan oikeudelliseen apuun. Työministeri Jari Lindströmillä on iso vastuu oikeudenmukaisen ja reilun työelämän pelisäännöistä myös tässä asiassa. Hallituksen on luovuttava työntekijöiden perusoikeuksia perusteetta rajoittavasta hankkeesta.

Usein väitetään, että lakot häiritsevät työmarkkinoita, mutta Sipilän hallitus on omalla toiminnallaan osoittanut, että Suomen suurin työmarkkinahäirikkö on Sipilän hallitus itse.

Työmarkkinahäirikön roolista todistaa parhaiten se, että Sipilän hallitus synnyttää uudelleen ja uudelleen työmarkkinapöytien ulkopuolelta ylimääräisiä jännitteitä. Pakkolait, julkisen sektorin työntekijöiden epäoikeudenmukainen lomarahaleikkaus, työttömiltä leikkaaminen, työaikalain siirtäminen neuvottelukierroksen ulkopuolelle ja nyt tämä viimeisin esimerkki luovat kuvaa järjestelmällisestä työmarkkinarauhan häiriköinnistä.

Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, että hallituksen muut puolueet taipuvat kaikessa Kokoomuksen tahtoon. Tämä on taas osuva esimerkki siitä, että Keskusta ja Siniset suostuvat kaikkeen, mitä Kokoomus kehtaa esittää. Hallituksen viimeisin yritys rajata työntekijöiden perusoikeuksia on jatkoa hallituksen ja työnantajien virittämälle pakkolakihankkeelle. Jäljet johtavat sylttytehtaalle.