Annika Saarikon nettikolumni: Lapsen etu ja arjen sujuvuus ensin – myös eroperheissä

Kun patoutuneet odotukset romahtavat, elokuu tuo piikin avioerohakemusten määrään. Lomaodotusten mitoittaminen realistiselle tasolle, aito läsnäolo ja parisuhteenkin vaaliminen ja oma jaksaminen ovat tärkeitä lomatavoitteita meille kaikille.

Ero on valtava elämänmuutos. Lapsen selviäminen vanhempien erosta riippuu ratkaisevasti siitä, kuinka vanhemmat selviävät keskinäisistä ristiriidoistaan ja pystyvät yhdessä varmistamaan, että suhde molempiin vanhempiin ja muihin lapsen elämän tärkeisiin ihmisiin säilyy tiiviinä. Tiedän tämän omasta kokemuksesta, vanhempieni eron läpikäyneenä lapsena. Siksi myös tiedän, että ero ei lapselle ole maailman loppu, jos vanhemmat hoitavat asiat fiksusti.

Perheministerinä saan paljon kansalaispalautetta riitaisten erotilanteiden keskeltä. Kirjelmöijinä ovat aikuiset, myös isovanhemmat, mutta näiden tilanteiden suurimpia kärsijöitä ovat lapset. Mikään laki ei koskaan voi estää aikuisten tulehtuneita suhteita, mutta niin lainsäädännön kuin palveluidenkin avulla lasten murheita riitaisissa erotilanteissa voidaan vähentää.

Perheitä tukevia palveluita kehitetään yhdessä hallituksen kärkihankkeista; Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa (LAPE). Eropalveluiden kehittämistyö on otettu LAPEssa työn alle koko Suomessa ja sen myötä on jo syntynyt uusia innovaatioita ja menetelmiä eropalveluiden ammattilaisten käyttöön ja erovanhempien tueksi.

Vuosi sitten julkistettiin ensimmäinen vanhemmuussuunnitelma. Suunnitelma on tarkoitettu tueksi ja apuvälineeksi eron jälkeiseen vanhemmuuteen ja sen avulla vanhemmat voivat keskenään sopia siitä, kuinka lapsen asiat ja keskinäinen työnjako järjestetään eron jälkeen. Tunnekuohut liittyvät eroon, mutta vanhemmuussuunnitelma auttaa vanhempia keskustelemaan asiallisesti lasten arjen järjestämisestä niidenkin keskellä.

Aivan viime kuukausina on eri puolille Suomea avattu eron ensiapupisteitä. Ensiapupiste tarjoaa niin juridista neuvontaa kuin matalan kynnyksen psykososiaalista tukea erotilanteisiin ja on tarkoitettu kaikille, joita ero koskettaa: nuorille, vanhemmille, isovanhemmille tai muille läheisille. Eron ensiapupisteiden toimintamalli on kehitetty vastauksena asiakkaiden palautteisiin, joissa toivottiin yhden luukun palvelupistettä, josta voisi helposti saada sekä tietoa että tukea akuutissa tilanteessa.

Lapsiperheille suunnattua perinteistä, mutta välillä jo melkein kadonnutta, kotiapua on vahvistettu kuluvalla vaalikaudella mittavin lisäpanostuksin. Oikea-aikainen tuki erilaisten lapsiperheiden arjen jaksamisen tukemiseksi on parasta ongelmien ennaltaehkäisyä. Vaikuttavuutta tälle kymmenien miljoonien eurojen lisäpanostukselle ei ole valitettavasti voitu todentaa, koska tuki on kanavoitu kunnille osana yleistä valtionosuusjärjestelmää. On tärkeää, että selvitämme vielä tämän vaalikauden aikana sen, mikä kunnallisen kotiavun tilanne on ja onko siinä tapahtunut hallituksen toivomaa ja resursoimaa myönteistä kehitystä.

Viime viikolla hallitus lähetti eduskuntaan oikeusministeriön valmisteleman esityksen uudeksi laiksi koskien lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta. Jo 30 vuotta vanha lapsenhuoltolaki uudistetaan vastaamaan nykyisin vallitsevia perheolosuhteita. Samalla nostetaan lapsen edun ja lapsen osallisuuden vahvistamisen näkökulmat keskeiseen asemaan.

Ensisijainen vastuu lapsen edun vaalimisesta on aina vanhemmilla, myös erotilanteessa. Uusi lakiesitys täsmentää huoltajien velvollisuuksia suojella lasta väkivallalta sekä vaalia lapselle tärkeiden ihmissuhteiden säilymistä ja tapaamisoikeuden toteutumista. Lapsen mahdollisuus säilyttää kiinteä suhde vaikkapa samassa taloudessa asuneeseen isovanhempaan voitaisiin varmistaa tuomioistuimen päätöksellä erosta huolimatta.

Vuoroasuminen yleistyy Suomessa koko ajan. Uuteen lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset, joiden mukaan vanhemmat voivat sopia, että lapsi asuu vuorotellen molempien vanhempiensa luona. Nykylainsäädännön pohjalta tämä on ollut mahdollista vain ns. laajana tapaamisoikeutena, jolloin toinen vanhemmista on joutunut epäreilusti ns. ”tapaavan vanhemman” rooliin. Lapsella on näissä tilanteissa tosiasiallisesti kaksi kotia, minkä uusi lakiesitys nyt tunnustaa.

Jatkossa palvelu- ja etuusjärjestelmiämme on vielä kehitettävä vastaamaan tätä lasten ja perheiden arjen todellisuutta. Esimerkiksi lapsilisä- ja asumistuki tulisi voida jakaa molempien vanhempien kesken, mutta nykylainsäädännön mukaan tämä ei ole mahdollista. Lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta arjen sujuminen on tärkeää myös vuoroasumistilanteissa.