Anni yllätti kirkkonummelaisen perheen – kilpikonna palasi vuoden kestäneeltä karkumatkalta

Heidi Koivisto ja Jenni Kantis muistelevat vuoden takaisia tapahtumia. Perheet olivat lähdössä lomamatkalle ja myös Koiviston veljen eli Kantiksen perheen kilpikonna tuotiin heille hoitoon.

Anni huomasi tilaisuutensa koittaneen. Kirkkonummen Veikkolan metsä kutsui konnaa.

– Tässä oli iso aitaus ja se oli mukamas tehty huolella meidän lomareissua varten. Siinä oli naulaus reunassa, mistä se on saanut sen auki, Koivisto esittelee paikkaa, mistä karkumatka alkoi.

Moni saattaa miettiä, kuinka ihmeessä kilpikonna voi ehtiä pitkälle. Kesähoitajakaan ei alkuun ymmärtänyt, mitä tapahtuu Annin päästessä vauhtiin.

– Kilpikonnathan liikkuvat yllättävän nopeasti. Jos sitä ei hetkeen katso, niin se katoaa hetkessä, Jenni Kantis sanoo.

Lomamatkalle tuli ikävä tieto. Anni on kadonnut. Etsinnät alkoivat heti.

Houkuttelua tomaattimurskasukkahousuilla

Löytyi sanomalehti, johon Anni oli pissannut. Siitä annettiin koirille hajujälki.

– Meillä kävi kolmesti etsijäkoira jäljestämässä. Etsimme myös omien koirien avulla aina myöhään syksyyn. Niin kauan kuin se oli järkevää.

Kaikki koirat näyttivät saman yli puolen kilometrin mittaisen reitin. Se kulki naapurin terassin kautta metsään.

– Vähän hävetti joka päivä ylittää terassi, kun toiset olivat kesää viettämässä. Onneksi naapurit olivat ymmärtäväisiä, Koivisto kertoo.

Annia yritettiin houkutella takaisin sen suosikkiherkun eli tomaatin avulla.

– Saimme Etsijäkoiraliitosta sellaisen vinkin, että laittakaa tomaattimurskaa sukkahousuihin. Sitten niitä sukkahousuja vedettiin eri reittejä omalle pihalle päin. Uskon, että tästä on ollut apua, sillä lopulta Anni talvehti omalla pihalla.

Kaivautui kuoppaan talvehtimaan

Anni löytyi tällä viikolla maanantaina erittäin läheltä vuoden takaista katoamispaikkansa. Heidi Koivisto oli palaamassa kotiin lenkiltä koirien kanssa.

– Bobby ei suostu liikkumaan mihinkään. Päätin lähteä katsomaan, mitä se Bobby haistelee. Huomasin, että Bobbyn kuono on ihan kiinni Annissa eikä Bobby suostunut hievahtamaan metriäkään minnekään.

– Ei sitä osannut odottaa. Kirkuminen siitä seurasi, Heidi Koivisto hymyilee.

Anni oli talvehtinut kaivamassaan 30-40 senttimetriä syvässä onkalossa puun juurella.

– Anni oli vielä jonkin verran kohmeessa. Se oli juuri herännyt ja peruutellut pois. Olin edellisenä päivänä kolunnut puunjuuret läpi. Jotenkin oli sellainen tunne, jos se vaikka löytyisi, vaikka se tuntui järjettömältä.

Herkuttelua voikukilla

Nyt Anni on kotona. Kantiksen perheen tyttäret Melina ja Nea itkivät ilosta nähdessään jälleen rakkaan konnansa.

– En osannut odottaa, että se löytyisi. Olen tosi onnellinen, Melina sanoo ja pitelee Annia käsissään.

Anni on paluunsa jälkeen voinut hyvin.

– Anni on ollut tosi reipas ja liikkuvainen. Eläinlääkäri sanoi, että se näyttää tosi terhakalta ja reippaalta. Nyt kylvetämme Annia ja annamme lämpöhoitoa.

– Tomaatti on edelleen sen lempiruoka, mutta ihan vielä se ei ole aloittanut syömistä. Ai nytkö se syö, Jenni Kantis huudahtaa huomatessaan kesken haastattelun Annin nappaavan ruohoa.

Syömisen alettua siitä ei tule ihan heti loppua. Voikukkiakin menee yksi toisensa perään.

– Luulen, että Anni on selvinnyt niin hyvin tästä vuodesta, koska me ulkoilutamme sitä tosi paljon. Käymme Annin kanssa lenkeillä ja Anni osaa etsiä, mitä tykkää syödä. Se löytää voikukat ja erilaisia yrttejä, jotka maistuvat.

Anni on nyt kotona, mutta miten estää omat reissut tulevaisuudessa?

– Me olemme suunnitelleet, että laitamme  huomiokukan kilpeen. Sitten on ajateltu jotain GPS-laitetta. Todennäköisesti kiinnitämme sellaisen Anniin kuminauhalla, Jenni Kantis naurahtaa.