Elokuun suuressa vankienvaihdossa vapautettu oppositiopoliitikko Andrei Pivovarov ehti istua yli kolme vuotta syyttömänä venäläisvankilassa. Nyt hän kertoo, miksi tunsi vapauduttuaan ennen kaikkea suurta surua.
Vankienvaihdossa vapautettu venäläispoliitikko Andrei Pivovarov, 43, tiivistää ajatuksen venäläisvankilasta.
– Pahin kidutusmuoto ihmiselle on eristys, ja siksi Venäjällä poliittisia vankeja pidetään lähes aina eristyksissä.
Nyt, Berliinin asunnostaan käsin, Pivovarov voi vihdoin sanoa mielipiteensä suoraan. Sitä hän ei voinut tehdä yli kolmeen vuoteen.
Elokuun alussa tapahtui historiallinen vankienvaihto lännen ja Venäjän välillä. Vuoden kestäneiden neuvotteluiden lopputuloksena vapautettiin yhteensä 26 vankia.
Yksi vapautetuista vangeista oli Avoin Venäjä -säätiötä aiemmin johtanut Pivovarov, joka pidätettiin vuonna 2021 ja tuomittiin neljäksi vuodeksi vankeuteen. Tuomion perusteena oli laittoman järjestön johtaminen.
ITÄ NYT
Itä Nyt on ohjelmasarja, joka käsittelee pintaa syvemmältä Ukrainan, Venäjän ja itäisen Euroopan ilmiöitä sekä ihmisiä.
Uusi Itä Nyt -jakso Katsomossa joka toinen torstai. Katso Itä Nytin kaikki jaksot täältä.
Vankilajärjestelmä perustuu identiteetin nujertamiseen
Pivovarov vietti vankeudessa kolme vuotta ja kaksi kuukautta, joista viimeiset yli puolitoista vuotta eristyssellissä Venäjän Karjalassa sijaitsevassa pahamaineisessa Segezhan vankilassa.
Samaisessa vankilassa myös venäläinen liikemies ja tunnettu presidentti Vladimir Putinin vastustaja Mihail Hodorkovski aikoinaan kärsi rangaistustaan.
Koko Kremlin vankilajärjestelmä perustuu Pivovarovin mukaan ihmisen identiteetin nujertamiseen.
Jokainen päivä vankilassa oli samanlainen kuin edellinen. Pieni eristysselli, kooltaan kolme kertaa neljä metriä. Sellistä pääsi joka päivä kävelylle vankilan sisäpihalle, mutta yhteyttä läheisiin ei juuri saanut pitää.
Kylmyys, joka hiipi luihin ja ytimiin, paha ruoka, vanginvartijoiden tylyt käskyt. Ei mitään pääsyä ulkomaailmaan tai tietoa siitä, mitä tapahtuu vankilan muurien ulkopuolella.
– Se oli sellaista "päiväni murmelina" -elämää, jota elin yhä uudestaan joka päivä.
Kahdeksan minuuttia onnea
Yksi päivä erottui täysin samanlaisina toistuvien harmaiden vankilapäivien massasta. Nimittäin Pivovarovin hääpäivä.
Oppositiopoliitikko avioitui heinäkuussa 2023 vaalitoimistonsa entisen johtajan Tatiana Usmanovan kanssa.
Tie tarvittavien asiakirjojen saamiseksi oli pitkä ja kivinen, mutta kuukausien taistelun jälkeen avioitumislupa lopulta myönnettiin.
– Tiesin, että menen naimisiin, mutta en tiennyt tarkkaa päivämäärää. Olin syönyt lounaan ja seuraavaksi minun oli tarkoitus siivota selliäni.
– Olin juuri ottanut mopin ja ämpärin käteeni, kun vartijat tulivat sanomaan, että "nyt menet naimisiin". Ennen häitä minulle tehtiin etsintä, kuten aina eli piti riisuuntua alusvaatteisilleen ja tehdä kyykkyjä, Pivovarov muistelee.
Vihkiminen tapahtui vanginvartijoiden ikkunattomassa keittiössä ja kesti yhteensä kahdeksan minuuttia. Pivovarov ei saanut laittaa edes juhlapukua päälleen, vaan meni naimisiin likaisissa vankilavaatteissaan.
Todistajina häissä toimivat kaksi FSB:n viranomaista, jotka myös nauhoittivat seremonian vankilan sisäistä kirjanpitoa varten. Pivovarov epäilee, ettei pariskunta koskaan onnistu saamaan häävideotaan itselleen.
Pivovarov oli silti onnellinen siitä, että sai halata ja suudella vaimoaan, koska he eivät olleet nähneet kunnolla kahteen vuoteen.
Ohimennen Pivovarov ja Usmanova olivat nähneet toisensa muutamassa oikeudenkäynnissä, joissa Pivovarov oli telkien takana syytetyn penkillä.
– Huvittavinta oli se, että kun häideni jälkeen palasin takaisin selliini, vartija pakotti minut vielä jatkamaan sellin siivoamista, Pivovarov kertoo.
Demokraattinen Venäjä
Se, mikä on luonnotonta, ei voi jatkua ikuisesti.
Näin Pivovarov perustelee sitä, miksi Venäjästä tulee vielä demokratia.
– Olen varma, että se on väistämätöntä, Pivovarov sanoo Itä Nyt -ohjelmalle antamassaan haastattelussa.
Niitä venäläisiä, jotka ovat tyytyväisiä, ei oppositiopoliitikon mukaan enää juurikaan ole – ellei lasketa niitä, jotka hyötyvät sodasta.
Pivovarovin mukaan merkittävää demokratian edistämisessä on se, mitä tällä hetkellä tapahtuu Venäjän sisällä. Vastarinta nimittäin kuplii pinnan alla.
– Tyytymättömyys tappioihin kasvaa ja lisäksi uusi liikekannallepano on hyvin todennäköinen. Etenkin talous on suurissa vaikeuksissa. Kun olin vankilassa, hinnat kaupoissa kaksinkertaistuivat vuodessa.
Suomen Pankin mukaan Venäjän talouskasvuun vaikuttaa voimakkaimmin julkisten menojen kasvu.
Valtion suuret satsaukset sotateollisuuteen näkyvät investointien kasvuna, mutta niiden ei voi olettaa kasvattavan Venäjän tuotannollista pääomaa ja tuottavuutta, kun suuri osa tuotetuista hyödykkeistä tuhoutuu lyhyessä ajassa.
Inflaatio Venäjällä kiihtyi viime vuonna nopeasti, mikä viittaa siihen, ettei kotimainen tuotanto pysty vastaamaan kysynnän kasvuun. Koronnostot taas heikentävät yritysten lainansaantimahdollisuuksia, Suomen Pankki painottaa.
Putin merkitsee epävakautta ja sotaa
Pivovarov muistuttaa, että Putin on aina puhunut vakaasta ilmapiiristä ja siitä, että hän on tae hyvästä tulevaisuudesta.
Tällä hetkellä Putinin valtakausi merkitsee kansan näkökulmasta ennen kaikkea epävakautta ja sotaa.
Pivovarov onkin varma, että tyytymättömien ja Ukrainan sotaa vastustavien määrä Venäjällä jatkaa kasvuaan.
– Putinin vastustajien joukko kasvaa joka päivä. Uskon todella muutokseen Venäjän sisällä ja aion tehdä töitä sen saavuttamiseksi, oppositiopoliitikko sanoo.
Terveiset suomalaisille
Pietarista kotoisin oleva Andrei Pivovarov on käynyt Suomessa lukuisia kertoja, mutta tulevana viikonloppuna hän puhuu Helsingissä ensimmäistä kertaa ajastaan venäläisvankilassa ja taistelustaan Venäjän demokratian puolesta.
Helsingissä järjestetään 28. syyskuuta kansainvälinen festivaali poliittisten vankien tukemiseksi. Kaikki festivaalin lipputuloilla kerätyt varat käytetään poliittisten vankien ja heidän omaistensa auttamiseen.
Pivovarovin mukaan demokraattisessa Suomessa asuvien ihmisten voi olla vaikea ymmärtää, miksi venäläiset eivät mene sankoin joukoin kadulle ilmaisemaan mielipiteensä ja vastustamaan sotaa.
– Se on lähes varma vankilatuomio. Venäjällä ei voi tällä hetkellä edes vapaasti kirjoittaa mielipidettään sosiaaliseen mediaan, puhumattakaan mielenosoituksesta. Se on kestämätöntä, Pivovarov sanoo.
Pivovarov toivoo suomalaisten ymmärtävän, ettei Venäjä ole yhtä kuin Putin ja että lähitulevaisuudessa Venäjä muuttuu ja siitä tulee taas hyvä naapuri Suomen kanssa.
– Toivon, ettei Venäjä ole tulevaisuudessa enää se vaarallinen, valtava ja outo maa, joka on uhka kaikille muille.
Länsi ei ole venäläisten vihollinen
Pivovarov kertoo, että ollessaan venäläisvankilassa hän joutui katsomaan paljon propagandaa eli valtiollista televisiota. Televisiossa toitotettiin joka päivä, että länsi on vihollinen ja että se odottaa vain, milloin pääsee valtaamaan Venäjän.
– Putin muka suojelee meitä pahalta länneltä. Haluaisin, että tavalliset venäläiset ymmärtäisivät, että länsi taistelee Putinia vastaan, mutta ei ole kansan vihollinen.
Jos Pivovarov saisi tilaisuuden tavata Putinin niin, ettei hänen tarvitsisi pelätä henkensä puolesta, mitä mies sanoisi hänelle?
– Sanoisin, että "lopeta". Ennen kaikkea lopeta sota ja toiseksi vapauta poliittiset vangit. Nyt riittää.
Vapaus tuli yllättäen
Eräänä päivänä Andrei Pivovarov haettiin sellistään aamukuudelta. Ensin bussilla Pietariin, sitten Moskovaan.
Pivovarovin mukaan venäläisvankiloissa toimintatapa on sellainen, ettei vangille kerrota koskaan, mitä hänelle tapahtuu.
Vasta kun Pivovarov astui bussiin, jossa oli hänen ystäviään eli muita oppositiopoliitikoita, kuten Ilja Jashin, hän ymmärsi olevansa osa vanginvaihtoa.
Bussin ikkunasta Pivovarov näki ensimmäistä kertaa yli kolmeen vuoteen kotikaupunkinsa kadut, jotka olivat muuttuneet paljon sitten vuoden 2021.
Suru isänmaan menettämisestä
Nyt joka puolella oli julisteita, joissa pyydettiin värväytymään rintamalle tekstillä "emme jätä omiamme pulaan", ja mainoksia venäläisten sotamenestyksestä.
– Tajusin, etten tule näkemään näitä katuja todella pitkään aikaan. Isänmaan menettämisen tunne oli vahva ja tunsin suurta surua, Pivovarov kertoo.
Päästyään Berliiniin vapaana miehenä suru ja alakulo eivät jättäneet Pivovarovia rauhaan.
– Sitten suru muuttui vihaksi ja tajusin, että haluaisin palata mahdollisimman pian takaisin kotimaahani Venäjälle. En enää telkien taakse, vaan demokraattiselle Venäjälle, ja sen eteen aion tehdä töitä.