Kun juuret pitää repiä irti omasta synnyinmaasta, tie on pitkä ja kivinen. Kaksi Venäjällä syntynyttä kirjailijaa kertoo, miksi on halunnut pyristellä irti venäläisyydestä.
Venäjän passista eroon pääseminen ei ole lasten leikkiä. Sen lisäksi, että joutuu käymään konsulaatissa lukemattomia kertoja, se maksaa yli tuhat euroa ja pitää koko ajan varpaillaan.
– Byrokratia ei ollut edes pahinta, vaan se, että minua tarkoituksella peloteltiin koko ajan siitä, toinko oikeat paperit ja jouduin miettimään, käykö minulle jotain, kun vastustan sotaa, kuvailee Venäjän passista luopunut kirjailija Dess Terentjeva.
Terentjeva joutui käymään Venäjän Suomen suurlähetystössä yhteensä kahdeksan kertaa ennen kuin pääsi "vapaaksi" Venäjän passista. Nyt hänen ei enää tarvitse pelätä samalla tavalla mahdollista pidätystä ja hän voi hengittää vapaammin.
– Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan oli minulle viimeinen pisara ja sanoin, etten tarvitse jäsenkorttia diktatuuriin, Terentjeva sanoo.
Näin KGB vaikutti arkeen
Tietokirjailija Julia Kuokkanen ei toistaiseksi ole luopunut Venäjän kansalaisuudesta.
Hän on Kremlin kasvatti, jonka lapsuus oli vahvasti poliittinen ja ideologinen. Kuokkasen perheessä Neuvostoliittoon ja myöhemmin Venäjään suhtauduttiin varsin sinisilmäisesti ja kriittinen ajattelu loisti poissaolollaan.
– Oli vain yksi totuus ja meillä oli Venäjästä yltiöpositiivinen kuva, Kuokkanen kuvailee.
Kuokkasen kumpikin isoisä oli Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB:n palveluksessa, toinen vakoojana ja toinen muissa tehtävissä, mikä osaltaan myöskin muovasi maailmankuvaa tietynlaiseksi.
– Arjessa isoisien työpaikka KGB:ssä näkyi niin, että elämä oli ehkä hieman helpompaa ja asioita oli enemmän saatavilla.
Lue myös: Menolippu kuolemaan: Venäjän suunnitelmasta voi tulla täydellinen katastrofi
Venäläiset kaipaavat vahvaa johtajaa
Kuokkasella on nykyäänkin hyvät välit vanhempiinsa ja muihin sukulaisiinsa, mutta hän on hyväksynyt sen, että mitä politiikkaan tulee, heidän mielipiteensä eroavat radikaalisti toisistaan ja näin se tulee aina olemaan.
– He ovat selvästi vielä vanhassa maailmankuvassa kiinni, Kuokkanen huokaa ja lisää, ettei itse kannata Vladimir Putinin hallintoa, vaan Ukrainan sota tietyllä tavalla avasi hänen silmänsä.
Kuinka moni Putinia sitten lopulta kannattaa Venäjällä?
Kuokkanen uskoo, että Putinin kannatus venäläisten keskuudessa on edelleen suuri, vaikka lännessä sitä voi olla vaikea uskoa.
– Kansa uskoo yhteen johtajaan, että hänellä on se oikea ratkaisu asioihin. Se on myös jo Neuvostoliiton ajoilta opittu tapa toimia.
Terentjeva on samaa mieltä.
– Tunnistan myös tämän, että yhden ihmisen ja vahvan johtajan ympärille keräännytään, Terentjeva pohtii.
Kuokkasen mielestä Putin ja Venäjän kansa elävät tietynlaisessa symbioosissa.
– Putin on tarjonnut toivoa ja paluuta Neuvostoliiton nostalgiaan niille ihmisille, jotka ovat olleet 1990-luvun jälkeen hukassa.
