Analyysi: "Nyt ei peruuteltu" – Leijonat hämäsi yleisöään

Suomen jääkiekkomaajoukkue modernisoi peliään täksi kaudeksi, ja Leijonien nopea peli-ilme oli kansankielellä "raikkaampi". Julkinen keskustelu ajautui kuitenkin osittain virheellisille raiteille.

MAINOS

MM-välierät

la 19.5. C More Sport 1 ja MTV3
16.15 Ruotsi – USA
20.15 Kanada – Sveitsi

Jääkiekon MM-kisojen kaikki 64 ottelua näet C Moren suoratoistopalvelusta.

Leijonista käydyssä keskustelussa on viime aikoina toistunut lausahdus: "Nyt ei peruuteltu." Voittavaan jääkiekkoon tietyissä pelitilanteissa lukeutuva vetäytyvämpi trap-pelaaminen on leimattu likimain synniksi – vaikka trap on tehokas keino pysäyttää vastustajan organisoimattomat hyökkäykset ja napsaista nopeiden suunnanmuutosten eliittijoukkueilta vauhtia pois.

On tilanteita, joissa ei ennätä ylhäältä prässäämään, ja on viisaampaa ryhmittyä keskialueen tukkivaan puolustusmuodostelmaan. Ja kun puhutaan puhtaasta tilastodatasta, Leijonat pelasi Tanskan MM-kisoissa jopa enemmän trapia kuin edellisenä vuonna Ranskan ja Saksan MM-turnauksessa.

"Yhtä paljon nyt peruuteltiin, ja paikoin vähän enemmänkin."

MTV Sportin jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen tilastoi Suomen trap-valinnat joka ottelusta tämän ja viime vuoden MM-kisoista. Vuosi sitten Leijonat pelasi MM-turnauksessa trapia keskimäärin 15 kertaa ottelussa, tänä vuonna 18 kertaa.

– Yhtä paljon nyt peruuteltiin, ja paikoin vähän enemmänkin, Sihvonen sanoo.

Eteenpäin puolustaminen, aggressiivinen ylhäältä karvaaminen ja nopea kääntäminen ovat suomalaisen jääkiekon ja yksilöiden luisteluominaisuuksien kehittymisen kannalta oleellisia teemoja. Niiden on korostuttava jatkossa voimakkaammin junioritasolla. Kyseisiä pelillisiä valintoja näkee Leijonilta mielellään jatkossakin vahvasti.

Mutta niin kauan kuin Suomi ei ole kansainvälisesti kaikkein luisteluvoimaisin joukkue, A-maajoukkueen on perusteltua pyrkiä paikoitellen hiekoittamaan ja hidastamaan muiden laatujoukkueiden peliä.

Hidastavia valintoja nähtiin Leijonilta Tanskan MM-kisoissakin. Leijonat hyökkäsi kyllä vauhdikkaammin pystyyn, mutta trapia pelattiin sekä korkealla hyökkäysalueella että alempana keskialueella.

Vaikka Suomi pyrki usein katkomaan vastustajiensa hyökkäykset Lauri Marjamäen aiempia vuosia ärhäkämmin, yhtä ja samaa tarkkaa linjaa ei otteluiden välillä ollut.


Esimerkiksi ylempiä viivelähtöjä puolustussinisensä tuntumassa pelannutta Sveitsiä vastaan Leijonien oli pakko organisoidakin trapinsa keskialueelle. Suomi yritti katsoa, mitä joukkuetta vastaan kannattaa iskeä syvemmälle ja mitä vastaan hiukan peruutella.

Leijonien nopea peli-ilme hämäsi – ero puolustamisessa viime vuoden MM-turnaukseen ei ollut lopulta valtava.

– Olen miettinyt, mikä siinä hämäsi. Nyt kaikki tapahtuu nopeammin, ja syöttöketjut ovat nopeampia. Jos tehdään tilaa ja käytetään kiekkoa alhaalla, se tehdään äkkiä. Ja vaikkei eteenpäin puolustamista ollut aiempaa enempää, se oli onnistuessaan aiempaa railakkaampaa. Tämä saattoi luoda sellaisen vaikutelman, ettei peruutella, Sihvonen ruotii.

– Ymmärrän toisaalta, kun ollaan muutoksen kourissa, niin sitä halutaan kaikkialla nähdä. Osin halutaan myös ummistaa silmiä.

Vaikka Leijonien turnaus päättyi heikkoon Sveitsi-puolivälieräpeliin, jossa Suomi sortui puolustajien liikaan kiekon kuskaamiseen, jääkiekkoa seuraava yleisö huomasi, että Leijonilla oli MM-kisoissa valtava potentiaali.  

Ja trap kuului edelleen peliin. Yhdysvallat ja Kanadan kukistanut Suomi osoitti, että se kykenee toteuttamaan trapia osana pelillistä kokonaisuuttaan kansainvälisesti toimivalla tavalla. Eri rytmeille oli ja on sijansa, vaikka kaikki tapahtuukin Leijonien vikkelien pelaajien mahdollistamana – hyvä niin – aiempaa nopeammin.


Lue myös:

    Uusimmat