Leijonat pelasi Karjala-turnauksessa järjestyksessä Venäjää, Ruotsia ja Kanadaa vastaan. Kolme matsia, kolme erilaista peliä ja ennen muuta kolme erilaista pelisuunnitelmaa valmennustiimin puolelta.
Jos maailmancupissa Leijonat pelasikin viime kaudella Lauri Marjamäen johdolla sellaista pöllöpäistä jääkiekkoa, jolla ei ollut mitään tekoa tai edes yritystä Meidän pelin suuntaan, oli kevään MM-kisoissa jo eri ääni kellossa. MM-kisoissa Marjamäen valmennustiimi osoitti taktiset kykynsä. Turnaus jää historiaan viljalti varioiduista pelisuunnitelmista vastustajan mukaan.
Meidän pelistä on moneksi. Marjamäki, Mikko Manner ja Jussi Tapola jatkoivat pelisuunnitelmien säätämistä Leijonien osalta nyt hienosti sujuneessa Karjala-turnauksessa parhaimmin.
Kanada prässäsi ahkerasti ja ajatti pakkejansa sisään hyökkäysalueelle. Hyökkäyksiään Kanada rytmitti pelin niin puoleensa kutsuessaan viivelähdöillä. Olympialaisia silmällä pitäen Kanada ei ole taktisesti niin hyvä, mitä se on ollut MM-tasolla viime vuosina.
Ruotsi pelasi kuten Suomi on pelannut 2010-luvulla. Heidän pelinsä muistutti meidän peliämme Karjala-turnauksen Helsingin ottelussa.
Venäjä pelasi jatkuvia viivelähtöjä ja oli elementissään, kun se pääsi kontrolloimaan pelivälinettä.
Venäjää vastaan Leijonat luotti puolustuspelinopeuteensa pelaamalla kosolti trapia. Sekaan mahtui myös prässiä ja siitä seuranneet ratkaisevat voittoisat maalipaikat. Uutena mausteena pelitavassa olivat niin kutsutut repivät laitahyökkääjät, jota mahdollistivat lähinnä alueen voittamista mutta myös särkivät oman kenttätasapainon. Kiekkokontrolli siirtyi Venäjälle, mutta Suomi kesti. Leijonien voitto Venäjästä oli ansaittu.