Analyysi: Merkelin lähtölaskennasta ollaan vielä kaukana

Moni saksalaisen politiikan pitkän linjan tuntija hätkähti, kun valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble kuluneella viikolla hyökkäsi Merkelin pakolaislinjaa vastaan.

Vuodesta 1972 liittopäivillä istunut veteraanipoliitikko käytti alppihiihtovertausta ja puhui ”vyörystä, jonka varomaton laskettelija voi laukaista” ja jonka tuhoja ei vielä pystytä arvioimaan.

Kaikille tuli selväksi, että tuo varomaton laskettelija on Berliinin kanslerinviraston emäntä. Jo aiemmin Schäuble oli puolustanut omin päin pakolaislinjaa tiukentanutta sisäministeri Thomas de Maizièreä. Myös tätä hämmästeltiin Berliinin valtakortteleissa.

Sanavalinnat ja kitkeryys olivat Schäublelle poikkeuksellisia. Moni tarkkailija teki nopean johtopäätöksen: kauan odotettu kosto tulee nyt.

Schäuble oli vuosia liittokansleri Helmut Kohlin itseoikeutettu perintöprinssi. Murhayrityksen vuoksi rullatuoliin loppuelämäkseen tuomittu mies kuitenkin ryvettyi kristillisdemokraattien puoluerahoitusskandaalissa. Skandaalin aiheutti Kohl, jonka kilpeen tuli myös pysyvä tahra.

Merkel käytti tilaisuutta hyväkseen ja kiilasi ensin koko oikeiston kiistattomaksi johtajaksi ja sen jälkeen menestyskansleriksi. Viimeisissä liittopäivävaaleissa hän oli vähällä kaapata provaririntamalle ehdottoman enemmistön.

Schäuble on ollut Merkelille tämän hallitusten uskollisin aseenkantaja. Valtiovarainministeriä hyvin tuntevien mukaan vanha kauna kuitenkin on ja pysyy.

Kolmatta hallitustaan johtava Merkel on kiistatta ajautunut pakolaisongelman kanssa uransa pahimpaan kriisiin. Omat perusäänestäjät eivät enää seiso kanslerinsa takana.

Itäsaksalaisen pastorin fyysikkotytär on ollut erityisesti viime vuosina oikeistounionin (= kristillisdemokraattinen CDU ja baijerilainen sisarpuolue kristillis-sosiaalinen CSU) perusäänestäjille vaikea pala nieltäväksi.

Merkel lopetti asevelvollisuuden, sulki ydinvoimalat ja toi Saksaan minimipalkan. Monien arkkikonservatiivien mielestä Kohlin ”oppityttö” otti liian monta askelta kohti keskustaa ja lipesi välillä melkein vasemmalle puolelle.

Äänestäjiä siirtyy äärioikeiston syliin

Vaalitulokset ovat kuitenkin puhuneet omaa kiistatonta kieltään. Merkelin johdolla CDU ja CSU ovat jyränneet voitosta voittoon. Siksi oman puolueen arvostelijat ovat pysyneet hiljaa.

Liittokanslerin päätöstä toivottaa kaikki maailman hätää kärsivät tervetulleeksi Saksaan ei enää niellä kakistelematta. Ei, koska oikeistounionin ja myös Merkelin suosio laskee.

Toistaiseksi äänestäjiä siirtyy ennen muuta äärioikeiston syliin. Se kismittää Merkelin aatetovereita, joiden mielestä Saksassa ei ole tilaa CDU:ta ja CSU:ta oikeistolaisemmalle puolueelle.

Juuri nyt Merkel näyttäisi olevan omassa puolueessaan oman linjansa kanssa kovin yksin. Väristä riippumatta myös yhä useampi tavallinen saksalainen toivoo, että liittokansleri panisi pisteen hallitsemattomalle pakolaisvirralle.

Kaikista ongelmista huolimatta jopa arkkiviholliset kuitenkin korostavat, että Merkelin lähtölaskennasta ei vielä kannata puhua. Oikeistojohtaja on vaikeassa tilanteessa osannut aina pelata oikeilla korteilla.

Merkel ei suostu CSU:n puheenjohtajan Horst Seehoferin ja muiden oikeistounionin vaikuttajien vaatimukseen naulata yläraja pakolaisten määrälle. Saksan perustuslakiin on kirjattu yksilöllinen turvapaikkaoikeus. Jokainen, joka haluaa, saa hakea turvapaikkaa. Miljoonan jälkeen tulevalta ensimmäiseltä ei tätä oikeutta voida ottaa pois ilman perustuslain muutosta.

Juuri tästä syystä Merkel torjuu vaatimukset. Hän ei lupaa mitään sellaista, mitä ei pysty lunastamaan. Samaan aikaan liittokansleri tekee eri rintamilla hartiavoimin töitä pakolaistulvan hillitsemiseksi.

Ulospäin näyttää yhä enemmän siltä, että Saksan hallituksen ministerit keskittyvät riitelemään ja sooloilemaan. Merkel puolestaan onnistuu taas kerran välittämään itsestään kuvan koko kansan etua ajavana ratkaisijana.

Vaikka tuoreimmat mielipidemittaukset ovat Saksan johtajalle karua luettavaa, hänen ei tarvitse pelätä asemansa puolesta. Ei ainakaan vielä.

Oikeistolla ei ole yhtään varteenotettavaa seuraajaehdokasta, joka voisi uhata ylivertaista kansleria. Samaan aikaan sosiaalidemokraattien pakka on pysyvästi sekaisin. Äärioikeisto voi nousta, mutta mitään pysyvää poliittisten voimasuhteiden muutosta tuskin tulee.

Jos pakolaistilanne tasaantuu EU:n päätöksillä ja jos turvapaikanhakijoiden kotouttaminen onnistuu niin, että Saksan talous hyötyy, Merkel on tämänkin kriisin voittaja. Kaikki viittaa siihen, että hän itse ei jossittele vaan luottaa siihen, että asiat voidaan pragmaattisilla ratkaisuilla kääntää paremmin päin.