Analyysi: Kolmannet puolueet ovat Yhdysvalloissa mahdollisia teoriassa, eivät käytännössä – miten käy Elon Muskin?
1:53Kolmannet puolueet eivät menesty Yhdysvalloissa.
Julkaistu 21.07.2025 05:59
Sanna Voltti
sanna.voltti@mtv.fi
Yhdysvalloissa demokraattien ja republikaanien rinnalla kolmannet puolueet ovat käytännössä merkityksettömiä. Silti Elon Musk aikoo kokeilla siipiään perustamalla oman puolueen, kirjoittaa MTV Uutisten Yhdysvaltoihin erikoistunut toimittaja Sanna Voltti.
– Naurettavaa aloittaa kolmas puolue. Republikaanipuolue menestyy niin hyvin. Demokraatit ovat menettäneet otteensa ja meillä on aina ollut kaksipuoluejärjestelmä, kuuluivat presidentti Donald Trumpin ensikommentit Elon Muskin puolueesta.
Trumpin mukaan kolmas puolue vain lisää hämmennystä.
– Kolmannet puolueet eivät ole koskaan toimineet. Hän voi pitää hauskaa puolueensa kanssa, mutta mielestäni yritys on naurettava, Trump sanoo.
Trump ei ole väärässä. Kolmansien puolueiden räpiköinti Yhdysvalloissa on ankeaa katsottavaa.
Lähihistorian menestynein kolmannen puolueen ehdokas oli Ross Perot, joka asettui ensin vuonna 1992 ehdolla itsenäisenä ehdokkaana ja myöhemmin vuonna 1996 reformipuolueen kautta.
Vuonna 1992 Perot onnistui haalimaan äänistä jopa 19 prosenttia, joka tarkoitti yli 19 miljoonaa ääntä.
Hän ei voittanut yhtään osavaltiota, mutta miljoonat äänet olivat tarpeeksi tekemään loven valtapuolueiden ehdokkaiden – demokraattien Bill Clintonin ja republikaanien George W. Bushin – äänisaaliiseen.
Vuonna 1996 Perot sai kahdeksan prosenttia äänistä.
Seuraavissa vaaleissa vuonna 2000 Perot'n tilalle reformipuolueen ehdokkaaksi nousi Pat Buchanan, joka oli aiemmin saanut suosiota republikaanien esivaaliehdokkaana.
Kolmannen puolueen ehdokkaana hän sai alle puoli prosenttia ja noin puoli miljoonaa ääntä. Reformipuolueen nousu lässähti, kun Perot ei enää ollut ehdokkaana.
Samana vuonna 2000 vihreän puolueen edustaja Ralph Nader onnistui haalimaan lähes kolme miljoonaa ääntä.
Häntä syytettiin äänien viemisestä demokraattien ehdokas Al Gorelta, joka hävisi George W. Bushille hyvin niukasti. Ratkaiseva osavaltio oli Florida, jossa Nader sai paljon ääniä.
Samankaltaista kritiikkiä sai vihreiden ehdokas Jill Stein vuonna 2016, kun Hillary Clinton hävisi Trumpille.
Steinin äänimäärä jäi pieneksi, mutta moni demokraatti sanoi äänestäneensä ennemmin häntä, koska he eivät luottaneet Clintoniin sähköpostikohun jälkeen.
Valitsijamiehet ratkaisevat
Silti menestynein lähihistorian kolmannen puolueen ehdokas on ollut George Wallace vuonna 1968 (American Independent Party).
Hän onnistui saamaan noin 13,5 prosenttia äänistä ja 46 valitsijamiestä, voittaen viisi eteläistä osavaltiota.
Kyseessä on viimeisin kerta, kun kolmannen puolueen ehdokas voitti valitsijamiehiä.
Jos kolmannen puolueen ehdokas onnistuisi saamaan tarpeeksi valitsijamiehiä, eli niin paljon, että kumpikaan valtapuolueen ehdokas ei yltäisi ratkaisevaan 270 valitsijamieheen, astuisi voimaan perustuslain 12. pykälä, eli Contingent Election (ehdolliset vaalit).
Tässä tapauksessa kongressi äänestäisi presidentistä ehdokkaiden välillä.
Tätä taktiikkaa yritti nykyinen terveysministeri Robert F. Kennedy Jr. viime vaaleissa vuonna 2024. Kennedy oli ensin ehdolla demokraattipuolueessa, jonka jälkeen hän siirtyi itsenäiseksi ehdokkaaksi, kunnes viimein ryhtyi Trumpin kampanjan tukijaksi muutama kuukausi ennen vaaleja kesällä 2024.
Syitä on monia, mutta suurin on tietenkin järjestelmä, jonka pohjalle Yhdysvaltojen vaalit on rakennettu.
Enemmistöjärjestelmä (winner takes it all) suosii eniten valitsijamiehiä saaneita ehdokkaita – vaikka saisit miljoonia ääniä, mutta et valitsijamiehiä, ei äänisaaliillasi ole mitään merkitystä.
Tämän vuoksi kolmansien puolueiden ehdokkaita harvoin äänestetään, koska äänestäjät tietävät äänensä menevän hukkaan.
– Nämä kaksi pääpuoluetta ovat niin kykeneväisiä sulattamaan kaikki yrittäjät itseensä, arvioi Turun yliopiston poliittisen historian professori Vesa Vares sitä, mikseivät kolmannet puolueet koskaan lyö läpi.
– Periaatteessahan siellä on aina ollut useampia puolueita, mutta niillä ei juuri koskaan ole mahdollisuutta saavuttaa mitään mainittavaa menestystä. Useimmiten ne ovat liittyneet johonkin ohimenevään presidentinvaalikampanjaan ja kuolleet aika nopeasti pois, hän jatkaa.
Myös varainkeruu- ja rahoitusjärjestelmät suosivat kahta valtapuoluetta. Kolmansien puolueiden ehdokkaat eivät myöskään saa juuri huomiota mediassa, eikä heitä oteta mukaan vaaliväittelyihin.
Kolmansien puolueiden ehdokkaiden on siis mahdoton menestyä, mutta kampanjointiin palaa rahaa yhtä lailla.
Miksi lähteä ehdokkaaksi?
Vihreillä, libertaaripuolueella, sosialisteilla ja muilla vastaavilla syyt ovat ennen kaikkea ideologiset. Kahden valtapuolueen taakse ei vaan voida asettua, joten pientäkin vaikutusvaltaa haetaan omaa ideologiaa edustavalla kolmannella puolueella.
Robert F. Kennedy Jr. pyrki saamaan niin paljon kannattajia ja valtaa, jotta hän lopulta haittaisi demokraattien Kamala Harrisin ja Trumpin kampanjoita. Näin kävi, Kennedy kosiskeli lopulta molempia, kunnes Trump otti hänet siipiensä suojaan ja teki hänestä terveysministerin.
Professori Vares arvioi, että kolmansien puolueiden ehdokkailla on usein paikallinen intressi, etenkin osavaltiokohtaisissa vaaleissa.
– Esimerkiksi Minnesotaan valittiin kerran ammattipainija Jesse Ventura kuvernööriksi reformipuolueen ehdokkaana.
Presidentinvaaleissa menestyminen on vaikeampaa.
– On heitä, jotka ajattelevat, että presidentinvaaleissa he pystyisivät yhdessä vaalissa haastamaan.
Vares nostaa esiin ehdokkaan yli sadan vuoden takaa, republikaanipresidenttinä jo vuosina 1901–1908 palvelleen Theodore Rooseveltin, joka vuoden 1912 vaaleissa lähti progressiivisien "Bull Moose" -puolueen ehdokkaaksi. Hän sai yli neljäsosan kaikista äänistä.
– Mutta ei silti päässyt lähellekään valituksi tulemista, Vares toteaa.
Elon Musk pyrkii Amerikka-puolueellaan haalimaan valtaa republikaanien keskuudessa sekä puhtaasti ärsyttämään Trumpia heidän välirikkonsa jälkeen.
– Voi myös ajatella rationaalisia, taktisia motiiveja. Hänellä ei mitä luultavimmin ole edellytyksiä poliittiseen läpimurtoon ja kilpailemiseen republikaanien ja Trumpin kanssa.
Mutta hän voisi vahingoittaa heitä silkalla olemassaolollaan, jos puolue saisi muutamankin prosentin kannatuksen, Vares arvioi.
– Ainoa rationaalinen selitys on, että Musk voisi uhkailla: "Minä teen nyt näin ja te kärsitte", Vares jatkaa.
Musk ei ole tiettävästi vielä edes virallisesti rekisteröinyt puoluettaan, eikä hankkinut itsensä lisäksi muita jäseniä. Aikaa on kuitenkin vielä vuoden 2026 välivaaleihin, joissa Musk pyrkii hämmentämään.
Välivaaleissa yleensä istuvan presidentin puolue ottaa osumaa ja niin on odotettavissa näissäkin vaaleissa.
Republikaanit hallitsevat kongressin molempia kamareita, edustajainhuonetta sekä senaattia. Muskin puolue veisi oletettavasti ääniä pois republikaaneilta, näin vahingoittaen Trumpia.
Toisaalta, Trumpin kannalta voi olla van hyvä, jos Muskin puolue onnistuu sekoittamaan pakkaa välivaaleissa, joissa myös demokraattien pakka on ainakin toistaiseksi hyvin sekaisin.
– Uskon, että hänen puolueensa auttaa meitä. Kolmannet puolueet ovat aina olleet hyväksi minulle. En tiedä republikaaneille, mutta minulle kyllä, Trump sanoi Valkoisessa talossa pari viikkoa sitten.
Muskilla toki on yksi etu; rahasta hänellä ei ole puute.
– Tietysti miljardööri voi ihan aidosti olettaa, että rajattomalla budjetilla voisi ostaa myös poliittisen menestyksen, Vares arvioi.
