Ampumaurheilu on painin ohella ainoa urheilumuoto, joka on tuonut Suomelle mitalin kaksista edellisistä kesäolympialaisista. Sydneyssä pienoiskiväärillä hopeaa ampunut Juha Hirvi ja Ateenassa skeetin hopeaa tähdännyt Marko Kemppainen ovat kuitenkin lähes ainoat suomalaisampujat, jotka suuri yleisö jotenkin tunnistaa. Ampumaurheilun kannalta ongelma on se, että laji on julkisuudessa lähinnä olympialaisten aikaan neljän vuoden välein.
Suomen ampumaurheiluliiton toiminnanjohtaja Risto Aarrekivi tietää, että muissa maissa ongelmat ovat samanlaiset. Hän kaipaa Kansainväliseltä ampumaurheiluliitolta ISSF:ltä järeämpiä toimia lajin markkinoimiseksi. Uhkakuvia on monia: muun muassa ympäristömääräysten kiristyminen muuttaa väkisin ampumaurheilun harrastamista eivätkä lapset välttämättä osaa edes ajatella ampumista harrastuksekseen, koska esikuvat ovat harvoin esillä.
- Laji tarvitsee kasvoja, joiden kautta se tulee ulos, Aarrekivi sanoo.
Hän esittää lauantaina Zagrebin MM-kisojen yhteydessä kokoontuvalle ISSF:n yleiskokoukselle, että liitto perustaisi markkinointia ja ympäristöasioita pohtivat komiteat.
- Me voimme tehdä Suomessa kansallista kehitystyötä lajin eteen, mutta mitä se auttaa, jos ISSF ei ole mukana, Aarrekivi tuumaa.
MM-Lahdesta mallia ympäristöasioille
Suomalaiset olivat ampumaurheilun ympäristöasioissa edelläkävijöitä neljä vuotta sitten, jolloin Lahden MM-kisoissa oli laaja ympäristöohjelma. Se sai kattojärjestöltä runsaasti kiitosta, mutta on johtanut jatkotoimiin käytännössä vain Euroopan ampumaurheiluliitossa.
- ISSF:n on herättävä ympäristöasioiden osalta. Lyijyn käyttö hauleissa kielletään monissa maissa ja toisaalta ratojen käyttöä rajoitetaan melun takia, Aarrekivi kuvaa pulmatilanteita.
Jos ampumaurheilu pitää itse huolta ympäristöstä, se kirkastaa lajista syntyvää mielikuvaa. Samaa Aarrekivi toivoo myös kilpailujärjestelmien uudistamiselta. Monet ampumaurheilun kilpailut ovat pitkiä ja vaikeaselkoisia, eivätkä ne aukea tavalliselle urheilun kuluttajalle ilman hyvää televisiointia.