Hiihtourheilun olympiaohjelmaan kuului alun perin vain pohjoismaisia lajeja. Alppihiihto tuli kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n virallisten kilpailujen ohjelmaan vasta 1931. Alppinistien olympiadebyytti tapahtui Garmisch-Partenkirchenissä 1936, jolloin ohjelmassa oli vain alppiyhdistetty. Kilpailu järjestettiin kuitenkin sekä miehille että naisille. Alppihiihto onkin ollut olympiaurheilussa edelläkävijä sukupuolten tasa-arvon saralla: kaikki ohjelman lisäykset on tehty miesten ja naisten osalta samaan tahtiin.
St. Moritzissa 1948 alppiyhdistetyn rinnalle lisättiin pujottelun ja syöksylaskun erikoiskilpailut. Jo seuraavissa kisoissa Oslossa yhdistetty korvattiin suurpujottelulla. Supersuurpujottelusta (super-G) tuli olympialaji Calgaryssa 1988, jolloin myös alppiyhdistetty palasi ohjelmaan.
Eniten alppihiihdon mitaleita yksissä olympiakisoissa on voittanut Kroatian Janica Kostelić, joka 2002 saavutti kolme kultaa ja yhden hopean. Itävallan Toni Sailer (1956) ja Ranskan Jean-Claude Killy (1968) voittivat kaikki kolme kisoissaan tarjolla ollutta kultamitalia. Sailerilla on nimissään olympiahistorian suurin voittomarginaali: 6,2 sekuntia suurpujottelussa 1956. Eniten yhtä lajia olympiarinteissä dominoinut urheilija on Norjan Kjetil André Aamodt, joka vuosina 1992–2006 voitti miesten super-G:ssä kolme kultaa ja yhden pronssin.
Suomen olympiadebyytti alppihiihdossa tapahtui St. Moritzissa 1948, jonne mukaan uskaltautuivat Pentti Alonen ja Aimo Vartiainen. Alosen 14. sija Oslon pujottelussa 1952 pysyi pitkään suomalaisten parhaana olympiasaavutuksena. Lillehammerissa 1994 Mika Marila pujotteli sijalle 12, minkä jälkeen kärkitulos on parantunut kisa kisalta: Naganossa 1998 Kalle Palander oli pujottelussa 9., Salt Lake Cityssä 2002 Henna Raita pujottelussa 8. Kauan odotetun ensimmäisen mitalin toi lopulta Tanja Poutiainen, joka sijoittui toiseksi Torinon kisojen suurpujottelussa 2006.
Parhaat suomalaissijat lajeittain (M/N):
Pujottelu:
9. Kalle Palander, 1998
6. Tanja Poutiainen, 2006