Lähellä kuolemaa ihmisen ajatukset palaavat itselle rakkaisiin ihmisiin. Samalla moni katuu ääneen lausumattomia asioita. Stanfordin yliopistossa kehitetty kirjepohja auttaa käymään omaa elämää läpi niin, että itselle ei jää katumuksia eikä läheisille kysymyksiä. Kirjeen voi hyvin tehdä jo silloin, kun kaikki on vielä hyvin.
Ajatus, että kuolisi hyvästelemättä rakkaitaan ja kertomatta, mitä he ovat itselle merkinneet, tuntuu ikävältä. Kuoleman hetkeä ei kuitenkaan voi tietää etukäteen. Joskus se tulee niin odottamatta, että hyvästit ja syvimmät tunnot jäävät sanomatta. Joskus aikaa olisi, mutta sanat juuttuvat kurkkuun.
Stanfordin yliopistossa palliatiivisen hoidon koulutuksesta vastaava lääketieteen tohtori ja kliininen apulaisprofessori VJ Periyakoil tuntee ilmiön. Vuosia vakavasti sairaiden ja kuolevien potilaiden kanssa työskennelleenä Periyakoil on huomannut, miten vaikealta omista tunteista puhuminen juuri lähimmäisille tuntuu. Viimeisinä hetkinään ihmiset usein murehtivat yksin tai ehkä hoitohenkilökunnalle purkautuen sitä, etteivät ole pitäneet huolta ihmissuhteistaan ja ilmaisseet tunteitaan.
Niinpä Periyakoil aloitti projektin, jonka tuloksena syntyi niin sanottu Ystävät ja perhe -kirje (Dear Friends and Family Letter). Tarkoituksena on kannustaa ihmisiä katsomaan elämäänsä taaksepäin ja jättämään lähimmäisille sellainen viimeinen viesti, joka aikanaan voi hieman helpottaa kuoleman tuskaa ja rakkaiden surutyötä.
Kirje pohjautuu seitsemään ydinkohtaan, joita kukin miettii ja täyttää tahoillaan. Se soveltuu niin vanhoille, nuorille, sairaille kuin terveille – kaikille, jotka eivät halua joku päivä havahtua siihen, että onkin liian myöhäistä.
1. Tunnista tärkeät ihmiset elämässäsi.
Aloita kirje miettimällä, ketkä ovat oman elämäsi avainhenkilöitä. Voit esimerkiksi kirjoittaa, kuinka ylpeä olet rakkaidesi saavutuksista, oli kyseessä sitten huippuarvosanoin valmistuminen, harrastuksessa menestyminen, rohkeus vaihtaa ammattia tai vaikka perheen perustaminen.
