Saattohoitokoti Terhokodin ylilääkäri Juha Hänninen kohtaa työssään kuolevia, jotka miettivät, mikä merkitys heidän elämällään on ollut. Muutamien kysymysten avulla vastausta voivat etsiä nekin, joilla on vielä enemmän aikaa jäljellä.
Juha Hänninen kirjoitti Helsingin Sanomiin viime helmikuussa mielipidekirjoituksen hyvään kuolemaan valmistautumisesta. Kirjoituksessaan Hänninen listasi kysymyksiä, jotka jokaisen ihmisen olisi hyvä kysyä itseltään. Ne ovat:
1. Minä hetkenä elämässäsi tunsit olevasi eniten ”elossa”?
2. Onko joitakin asioita, joita haluaisit läheistesi erityisesti tietävän ja muistavan sinusta?
3. Mitkä ovat olleet elämäsi tärkeimmät roolit (perheessä, ammatillisesti, muuten)? Miksi ne ovat tärkeitä, ja mitä arvelet niissä saavuttaneesi?
4. Mistä saavutuksistasi elämässä olet ylpein?
5. Onko joitakin erityisiä asioita, joita haluaisit kertoa läheisillesi?
6. Mitä toivot läheisiltäsi kuoleman lähestyessä?
7. Mitä olet oppinut elämästä?
8. Onko jotain, mitä haluaisit välittää eteenpäin?
9. Onko sinulla ohjeita läheisillesi tulevan elämän varrelle?
10. Jos sinun elämästäsi tehtäisiin kirjallinen dokumentti, mitä haluaisit siinä sanottavan?
Hänninen on huomannut edelliset kysymykset tärkeiksi työssään saattohoidossa.
– Loppuvaiheen hoidossa keskitytään helposti kivuttomuuteen ja fyysisten oireiden poissaoloon. Useimmille ihmisille on kuitenkin paljon tärkeämpää se, että nyt kun tämä elämä loppuu, niin miksi se ylipäänsä piti elää? Siitä syntyy ahdistus, ja siksi kuolevan potilaan hoidossa pitäisi pyrkiä löytämään niitä asioita, joista ihminen voi nähdä elämänsä merkityksellisyyden. Kuoleman hetkestä tulee arvokkaampi, kun saa vielä kokea ja jakaa niitä hyviä asioita, Hänninen selittää.
Hännisen mielestä kysymykset kannattaa ilman muuta esittää itselleen, vaikka kuolema ei vielä olisi omassa näköpiirissä.
– Ainahan kysytään, mikä on elämän tarkoitus. Ei tämä nyt siihen vastausta tuo, mutta kyllä se helpottaa elämän perspektiivin ja mielekkyyden löytämisessä.
– Monesti huomio keskittyy sellaisiin asioihin, jotka eivät lopulta ole oleellisia. Ei kukaan kuollessaan mieti, että tuli oltua liian vähän töissä tai tuli istuttua liian vähän kapakassa. Nämä ovat ihmisyyden ja inhimillisyyden peruskysymyksiä, jotka jäävät ihmisten elämässä tarpeettoman vähälle huomiolle.
"Asioiden välittäminen tuntuu tärkeältä"
Kun esimerkiksi miettii vastausta siihen, milloin on kokenut olevansa eniten elossa, voi kirkastua, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä ja mihin tulisi käyttää aikaa.
– Se on itse asiassa hirveän vaikea kysymys vastata. En itsekään pysty yhtäkkiä sanomaan mitään yhtä hetkeä. Aika paljon pystyy kyllä karsimaan pois sellaisia asioita, jotka olivat ihan kivoja, mutta eivät loppujen lopuksi niin kauhean merkityksellisiä, Hänninen sanoo.
– Monesti kuolevat ihmiset pitävät esimerkiksi lapsen syntymää merkityksellisenä hetkenä, ja siitä voi sitten nähdä sen lapsen tai perheen merkityksellisyyden omassa elämässä.
Eniten ylpeyttä kuolevat tuntevat yleensä sellaisista itse tekemistään asioista, joiden he kokevat tuottaneen moraalista hyvää.
– Eli että he ovat tehneet asioita, jotka ovat muidenkin ihmisten tai ihmiskunnan kannalta merkityksellisiä ja hyviä.
Se, mitä elämästä on opittu tai halutaan välittää eteenpäin, vaihtelee hyvin paljon ihmisestä riippuen.
– Ja se on nimenomaan se ideakin. Että konkretisoi asioita juuri omalta kohdaltaan eikä mieti pelkästään yleisellä tasolla. Meillä on tapana turhan paljon abstrahoida asioita.
– Itse huomaan omassa elämässä, että kun ikää kertyy, niin sitä tulee sellaisia ajatuksia, että olisi joitakin asioita, joiden tekemistä haluaisin oman perheeni tai läheisten jatkavan. Näyttäisi, että myös kuolevilla ihmisillä tällainen asioiden välittäminen tuntuu tärkeältä. He ovat ikään kuin oppineet elämän kuluessa jotain ja haluaisivat, että muut saisivat sen – ettei kaikkien tarvitsisi oppia kantapään kautta.
Milloin elit elämäsi parasta aikaa?
Kampin palvelukeskuksessa haastatellut seniorit kertoivat Studio55.fille, mitä aikaa he muistelevat elämänsä parhaana.
1:35
