Aivotärähdys, vammoja ja loukkaantumisia – mikä saa naisen pitämään tästä lajista?

Useita niskan retkahdusvammoja, mustelmia, aivotärähdys, loukkaantunut polven eturistiside ja kierukka ovat Maiju Isomaan saamia vammoja amerikkalaisen jalkapallon parissa. Silti lopettaminen ei käy mielessäkään, vaan viikonloppuna Isomaa suuntaa maajoukkuepaidassa edustamaan Suomea amerikkalaisen jalkapallon MM-kotikisoihin Vantaalle.

– Talvi meni kuntoutuksessa polven osalta, mutta nyt näyttää hyvältä. Maajoukkueessa oleminen on aina hyvä merkki parantumisesta, Maiju Isomaa tuumaa tunnelmia MM-kisojen alla.

Lajin aggressiivisuus ei loukkaantumisista huolimatta huoleta.

– Meillä on hyvät varusteet ja suojat. Jos tekniikka on kohdillaan, ei pelissä käy kuinkaan. Matkassa voi olla huonoa tuuria ja kaikkea voi sattua, mutta niinhän voi käydä elämässä muutenkin, Maiju kuittaa.

Kokemuksen ja harjoituksen myötä suorituksia oppii tekemään teknisesti oikealla tavalla ja loukkaantumisriski pienenee.

– Ensimmäisillä kausilla käsivarret olivat pahasti mustelmilla, kun en osannut mennä riittävän alas ja kohdistaa sieltä voimaa yläviistoon taklaustilanteessa. Nyt kun sen osaa jo suht'hyvin, ovat mustelmat vähentyneet.

Mukaan amerikkalaiseen jalkapalloon?

Maijun mukaan lajista kiinnostuneilla on lähtökohtaisesti hyvä olla jonkinlaista urheilutaustaa. Lajin fyysinen kontakti on kova, joten hyvä lihaksisto ja terve luusto suojaavat pitkälle vakavampien vammojen syntymiseltä. Pienikokoinen Maiju kertookin, että harrastus herättää mielenkiintoa ympäristössä.

– Monilla on semmoinen kuva, että lajissa tarvitsisi raavaampaa ruumiinrakennetta, jotta kentällä pärjää. Tärkeimpiä kriteerejä lajin harrastamiselle ovat kuitenkin voima, nopeus, ketteryys, räjähtävyys ja pelilukutaito, Maiju listaa.

– Pitää myös löytyä päätä, pitkäjänteisyyttä, henkistä kanttia ja kypsyyttä. Tämä on hyvin taktinen laji, jossa on paljon opiskeltavaa kuvioissa ja puolustuksen peitoissa.

Treenit

Maiju löysi lajin pariin sattumusten kautta. Kaveri houkutteli mukaan harjoituksiin vuonna 2008, ja laji vei mukanaan. Lajivalinnat olivat alkaneet koventua iän myötä jo sitä ennen. Lapsena balettia harrastanut Maiju siirtyi teini-iässä hevosen selkään ja alkoi vikeltää. Kavereiden kautta hän ajautui kilpa-aerobicin pariin ja sen jälkeen piti välivuoden mentyään armeijaan.

– Vauhdikkaita harrastuksia on ollut aina enemmän tai vähemmän. Amerikkalaiseen jalkapalloon siirryin potkunyrkkeilystä.

– Perusluonteeseeni kuuluu aina harrastaa jotain urheilulajia enemmän tosissaan, kuin harrastusmielessä. Olen halunnut tavoitteellisen harrastuksen. Jenkkipallossa yhdistyvät kaikki, Maiju tuumaa.

Kärsivällisyyttä ja sosiaalisia taitoja opettanut joukkuelaji vaatii myös henkistä kanttia.

– Epäonnistumiset korostuvat, jos joku ei tee omaa tehtäväänsä. Se voi koitua koko joukkueen kohtaloksi. Yhdessä tekeminen ja lajin ymmärtäminen ovat äärimmäisen tärkeitä.

Kotikisat alkavat sunnuntaina 30. kesäkuuta Espanjaa vastaan. Naisten maajoukkue voitti edellisissä MM-kisoissa vuonna 2010 pronssia. Silloin voittajaksi suoriutui Yhdysvallat, Kanadan jäädessä hopealle. Suomen maajoukkue pelasi Kanadan kanssa eri lohkossa, joten joukkueet eivät koskaan päässeet ottamaan mittaa toisistaan.

– Nyt meillä on kana kynittävänä Kanadan kanssa, kun pääsemme heitä vastaan. Tavoite on päästä finaaliotteluun, luultavasti Yhdysvaltoja vastaan, Maiju tuumaa.

Amerikkalaisen jalkapallon naisten MM-kisat pelataan 30.6.–6.7.2013 Vantaalla. Kuuden maan turnaukseen osallistuvat Suomen lisäksi USA, Kanada, Saksa, Ruotsi ja Espanja. Suomella on edellisistä kisoista MM-pronssi puolustettavanaan. Turnaus pelataan kahdessa alkulohkossa. Mitali- ja sijoitusottelut pelataan suoraan alkulohkojen sijoitusten perusteella.

Lue myös:

AVA / Siiri L'Ecuyer

Kuvat: Ville V S Korhonen