SM-liigan väriläiskä putosi kuiluun uran jälkeen – katso, miten hän vääntää Suomen mestarina uudessa lajissaan: "Jääkiekossakin halusin mieluummin antaa kuin ottaa" 

Hän näyttää karaistuneelta, monta hikipisaraa vuodattaneelta raavaalta mieheltä, joka on tehnyt töitä nykyisen kuntonsa eteen. Uran jälkeinen laiskottelu oli ajanut hänet niin huonoon kuntoon, että peruskunnon saaminen brassijujutsun harjoittelun vaatimalle tasolle vaati vuoden pohjatyön. 

– Pudotus oli valtava, kun omat kiekkouran huippuajat tulivat mieleen. 

Oletko nyt jopa paremmassa tikissä kuin peliaikoina?

– Heh, en ole, mutta ihan hyvässä kuitenkin. 

– Jos tulee pitkiä taukoja, niveliä alkaa särkeä. Olen aina tarvinnut liikuntaa. En ole osannut muuta kuin urheilla, siitä tulee hyvä olo. 

Maalin jälkeen kättely

Karhu-Kissojen kasvatti oli huippulahjakas laituri, joka ei ehkä taiteilijaluonteensa takia koskaan murtautunut kunnolla maajoukkueeseen. Winnipeg Jets varasi hänet seitsemännellä kierroksella vuonna 1989, mutta NHL-sopimusta ei koskaan syntynyt. 

SM-liigakehissä hän oli välillä pitelemätön, varsinkin kun vierellä oli nappipasseja jakanut sentteri Teppo Kivelä. 

LUE MYÖS: Kovia kokeneelta Pekka Virralta ilouutisia kuvan kera – "Herätys omasta sängystä ei ollutkaan aprillia"

Kaksikko tuli pääkaupunkiseudulta HPK:hon, joka nousi kaudeksi 1988–89 SM-liigaan. Peltola teki tulokkaiden runkosarjan piste-ennätyksen (58), johon on yltänyt vain ennätyksen jakava Teemu Selänne Jokereissa kaudella 1990–91. 

– Meillä oli Tepon kanssa samanlaiset ajatukset, ja juttelimme pelistä paljon. Piirsimme kuvioita paperille ja kokeilimme niitä treeneissä. 

Peltolalla ja Kivelällä oli hupaisa tapa riisua maalin jälkeen hanska ja kätellä toisiaan. 

– Ei sitä mitenkään sovittu. Se taisi olla vähän muiden ärsyttämistä, ja vastaavasti itselle haettiin voimaa. 

Peltola pelasi SM-liigaa HPK:ssa, HIFK:ssa, Ässissä ja Lukossa yhteensä 324 runkosarjaottelua (151+154=305). 

Peltola kävi hakemassa kokemuksia vielä Itävallan Klagenfurterista, Saksan Kasselista, Ruotsin Vimmerbystä ja Ranskan Brestistä, jonka riveissä irtosi mestaruus keväällä 1996. 

– Se oli hieno kokemus voittaa mestaruus pienessä kylässä. Mutta jokainen voitto ja maali on tuntunut hyvältä. 

Peltolalla oli peliurallaan erikoinen bravuurisuoritus, jolle hän naureskelee nyt. Peltola kertoo tästä alla olevalla videolla.  

Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.

Perhe mukana seuran toiminnassa

Peltolan äänestä kuulee ansaitun ylpeyden, kun hän puhuu vuonna 2015 perustetusta PP Jiujitsusta, joka sai omat tilat vuonna 2019. Vuosien varrella ottelijoita on ollut 15, ja Suomen mestaruuteen asti on yltänyt kahdeksan. 

Tätä nykyä kilpailijoita on kymmenen. Peltola tekee valmennustyötä vapaaehtoispohjalta, ja ottelijoilta kerätään rahaa sen verran, että tilavuokrat saadaan hoidettua. 

Seura on Peltolan perhe, ihan kirjaimellisestikin. 

Pekan poika Aku on edennyt jo ruskean vyön ottelijaksi. Tytär Siiri on seuran puheenjohtaja ja avovaimo Tuire Kerälä hoitaa sihteerin hommia. 

Brasilialainen jujutsu on jujutsu- ja judotekniikoiden pohjalta kehitetty kamppailu- ja itsepuolustuslaji, jossa on paljon mattopainitekniikoita. Lajin suosio on Suomessakin kasvanut paljon, ja esimerkiksi SM-kisoissa oli viitisensataa ottelijaa. 

Kaikki salille tulijat käyvät tervehtimässä kohteliaasta Peltolaa. 

– Laji on siitä hieno, että siinä opitaan toisten kunnioittamista ja hyviä tapoja. 

Peltola sanoo käyttävänsä valmennuksessaan samoja fyysisen treenin metodeita, joita hän oppi pelaaja-aikoinaan Hannu Jortikan ja Alpo Suhosen kaltaisilta valmentajapersoonilta.  

– Jätkät ovat olleet aina huippukunnossa kisoissa. 

Juttu jatkuu kuvan alla. Pekka Peltola on onnellinen mies. Tavoitteena on tehdä omasta seurasta Suomen paras kilpaseura.Marko Leppänen/MTV

Ottelussa yksinäinen olo

Treenit alkavat, ja toiminta näyttää ulkopuolisen silmin rajulta, vaikka menossa on vasta lämmittelyosuus.

Peltola vakuuttaa, että jääkiekossa vammat ovat paljon rajumpia kuin brassijujutsussa, jossa useimmiten säästyy lievillä venähdyksillä. 

Peltolan mukaan brasilialainen jujutsu sopisi hyvin treenimuodoksi jääkiekkoilijoille. 

– Molemmissa on kamppailuja mies miestä vastaan. Tarvitaan räjähtävyyttä ja harhautuksia. Jääkiekossakin halusin mieluummin antaa kuin ottaa. 

Peltola sanoo, että hän saa otteluista samankaltaisen flow-tilan kuin aikanaan kiekkokaukaloissa. 

– Kun tiedät mitä osaat ja fiilis on hyvä, pystyt vastaamaan vaikka vastustaja tekisi mitä. Olen aina vähän edellä. 

Peltola oli taitelijaluonne kaukalossa, eikä hänen ole tarvinnut tinkiä perusluonteestaan uudessa lajissaankaan. Kun tekee asiat omalla tavallaan, vastustajan on vaikea ennakoida liikkeitä. 

– Ottelussa on kyllä aika yksinäinen. Lätkässä on aina viisi jätkää kentällä.