Äiti kuoli Carmelin ollessa 11-vuotias – kolme asiaa, jotka hän oppi ymmärtämään menetyksen jälkeen

Carmel Breathnach oli 11-vuotias, kun hänen äitinsä kuoli syöpään. Äidin kuolemasta on lähes 30 vuotta aikaa, mutta hän kaipaa äitiään yhä ja purkaa suruaan kirjoittamalla blogia.

Hän listaa kolme asiaa, jotka hän on oppinut ymmärtämään äitinsä kuoleman jälkeen.

1. Suru ilmenee muutenkin kuin kyyneleinä

Kaikilla on oma tapansa surra. Suru voi näyttäytyä kyynelinä, mutta myös suuttumuksena, syyllisyydentuntona, pelkona ja joskus jopa rauhana. Ainoa mikä on varmaa on se, että suru on arvaamaton ja siksi myös uuvuttava kokemus.

Hän kertoo itkeneensä äitinsä hautajaisissa, mutta kuoleman jälkeisinä vuosina hän muistaa tunteneensa ennemmin pelon ja vihan tunteita kuin surua. Täytettyään 20 vuotta suru iski yhtäkkiä täydellä teholla, kun hänen ystävänsä otti asian puheeksi. Breathnach murtui täysin, mutta se toi mukanaan helpotuksen tunteen.

Suru muistuttaa itsestään edelleen aika ajoin. Hääpuvun valitseminen ilman äitiä oli Breathnachille kova paikka, mutta äidin kaipuu voi yllättää myös aivan arkisissa tilanteissa. Äitien ja tyttärien näkeminen kaupungilla muistuttaa Breathnachia siitä, kuinka ihanaa voisi olla viettää aikaa oman äidin kanssa. Kaipuu ei mene koskaan pois, mutta ajan mittaan tunteidensa kanssa oppii elämään.

2. Äitiä ei voi korvata

Breathnach uskoo vakaasti siihen, että äidinrakkautta ei voi kukaan korvata. Se, miten äidit pitävät lapsistaan huolta, hoivaavat, opastavat ja kuuntelevat, on jotain ainutlaatuista.

Äidit rakastavat lapsiaan enemmän kuin itseään. Ainutlaatuinen tunneside syntyy jo lapsen ollessa kohdussa. Breathnach kertoo muistavansa vieläkin äitinsä rakastavat silmät ja sen lämmön, jolla hän otti tyttärensä syliinsä. Äidin katse ja pienet teot kertoivat syvästä rakkaudesta silloinkin, kun tunteita ei lausuttu ääneen.

Hän kertoo etsivänsä muista ihmisistä samankaltaista lämpöä ja lempeyttä kuin hänen äidissään oli, mutta kukaan ei voi koskaan korvata sitä pyyteetöntä rakkautta, jota hän äidiltään sai.

3. Maailmassa riittää ihmisiä, joita rakastaa

Vaikka äidinrakkautta ei voi korvata, ympärilläsi on silti ihmisiä, jotka rakastavat sinua, Breathnack muistuttaa. Sukulaiset ja ystävät ovat korvaamattomia, ja heidän tarjoamalleen rakkaudelle kannattaa antaa arvoa. Breathnach kertoo isänsä olleen hänelle korvaamaton tuki elämän karikoissa. Hän tukee ja kuuntelee ja antaa arvokkaita neuvoja isojen päätöksien edessä.

Breathnach korostaa myös sitä, kuinka arvokasta ystävien tuki on surun keskellä. Lastentarhanopettajana hän on saanut paljon myös hoitamiltaan lapsilta. Ihmissuhteiden ja rakkauden vaaliminen auttaa selviämään, hän kirjoittaa.

Lähteet: Upworthy, A lovely woman

***