Vantaalaisäiti on vaatinut kotikaupungiltaan vahingonkorvauksia poikansa vakavan kiusaamisen takia. Vantaan kaupungin vt. opetuspäällikkö pitää tapausta ahdistavana ja surullisena.
Vantaalaisnainen on haastanut Vantaan kaupungin oikeuteen hänen poikansa kiusaamisen ja pahoinpitelyn takia. Naisen mukaan kolmasluokkalaista oli vuosia sitten muun muassa herjattu muiden lasten nähden hänen syntyperänsä takia ilman, että koulun henkilökunta olisi tosissaan puuttunut asiaan.
Asiasta uutisoi ensimmäisenä Iltalehti.
Poika vaihtoi lopulta koulua
Teot sattuivat Vantaalla sijaitsevassa alakoulussa vuosina 2007–2011. Kiusaamisesta päästiin lopulta eroon, kun poika siirtyi toiseen kouluun. Nyt poika on yläasteella.
Vantaalaisäidin mukaan opettajat eivät tehneet velvollisuuksiaan turvatakseen pojan koulunkäyntiä. Hän vaatikin asianajajan välityksellä kaupungilta vahingonkorvauksia kaikkiaan reilut 20 000 euroa.
Vantaan kaupunki vaati kanteen hylkäämistä. Kaupungin mukaan koulussa oli toimittu kiusaamisen ehkäisemiseksi ohjeiden mukaan.
Käräjäoikeuden päätöksen mukaan kiusaamista oli tapahtunut ainakin puolentoista vuoden ajan. Sitä ei kuitenkaan ollut pystytty näyttämään toteen, että koulun henkilökunta ei olisi ryhtynyt toimivaltansa rajoissa asianmukaisiin toimiin. Toisaalta kiusatun lapsen huoltajien omat välit olivat olleet niin tulehtuneet, että se oli vaikeuttanut asian hoitoa.
Äiti valitti päätöksestä vielä Helsingin hovioikeuteen. Sen mukaan käräjäoikeuden päätöstä ei ollut kuitenkaan syytä muuttaa.
”Tapauksesta tulee ahdistunut olo”
Vantaan kaupungin virkaatekevä opetuspäällikkö Kirsi Kolu pitää tapausta surullisena ja ahdistavana.
– Tapaus on pitkäkestoisuudessaan kokemukseni mukaan poikkeuksellinen ja surullinen. Jos ajattelen tilannetta rehtorin ja koulun näkökulmasta ja mietin myös viittauksia pojan huoltajien omista ristiriidoista, tulee ahdistava olo, Koulu toteaa.
Kolun mukaan koulu on hankalassa tilanteessa, jos lasten eripuran lisäksi pitää selvitellä myös aikuisten välejä.
– Näihin tilanteisiin liittyy usein myös sellaisia asioita, jotka eivät ole tapahtuneet koulussa eivätkä liity mitenkään koulun toimintaan.
Kolu uskoo, että kaupungin haastaminen oikeuteen tuntuu ainakin tapauksen kanssa tekemisissä olleiden koulun työntekijöiden kannalta raskaalta.
– Raskasta se varmasti on myös lapselle ja perheelle.
"Tärkeintä on varmistaa, että kiusatun itsetunto ei kärsi"
Kirsi Kolun mielestä kiusaamistapauksessa on tärkeintä toimia, ennen kuin asiat ovat täysin solmussa.
– Lähtökohtaisesti kiusaamisen estämiseen liittyvät toimet, hyvä seuranta ja toimiva yhteistyö vanhempien kanssa ovat ne avaintekijät.
Kolu ei usko, että kiusaamisesta päästään koskaan kokonaan eroon.
– 20 vuotta rehtorina koulun todellisuudessa eläneenä näihin kiusaamisasioihin vastaaminen on tosi hankalaa. Sen sijaan siihen voidaan varmasti vaikuttaa, miten lapsi selviää tällaisista tilanteista, ja miten se hänen itsetuntoonsa vaikuttaa.
OAJ: Yksikin kiusaamistapaus on liikaa
Opettajien ammattijärjestön OAJ:n kehittämispäällikkö ja juristi Nina Lahtinen ei halua ottaa kantaa yksittäiseen tapaukseen. Hänen mukaansa kaikki kiusaamistapaukset ovat kuitenkin erittäin valitettavia.
– Kiusatuksi joutumista ei voi toivoa kenellekään koskaan. Kiusaamisen estämiseksi tehdään kouluissa töitä. Ja kiusatulla tai hänen vanhemmillaan on tietenkin lupa hakea oikeutta vaikka oikeusteitse, jos he eivät ole tyytyväisiä tehtyihin toimiin, Lahtinen toteaa.
Lahtisen mukaan Vantaan vahingonkorvaustapaus on harvinainen mutta ei ainoa laatujaan. Hänen tiedossaan niitä on pari.
– Jos yksi ikäluokka on noin 60 000 lasta, oikeuteen asti päätyviä kiusaamistapauksia voidaan pitää erittäin harvinaisina. Mutta yksikin tapaus on aina liikaa.
Lahtisen mukaan olennaista on päästä kiusaamistilanteesta eteenpäin.
– Sitä, mitä on tapahtunut, ei voida tehdä tekemättömäksi. Rypistettyä paperia ei saa sileäksi, vaikka sitä kuinka yrittäisi suoristaa. Tapahtuneessa vellomisen sijaan on koetettava estää se, että niin ei tapahdu missään nimessä enää uudestaan. Voimavaroja olisi jaksettava keskittää vanhempien, oppilaiden ja opettajien yhteistyöllä siihen, miten seuraava kiusaaminen saadaan estetyksi.
Lahtisen mukaan yksi harvoin käytetty mutta pohtimisen arvoinen keino kiusaamisen ehkäisemissä on siirtää oppilaita eri ryhmiin tai eri kouluihin. Keinoa ei saa kuitenkaan käyttää rangaistuksena, vaan siihen on oltava pedagogiset perusteet.