Kun Airbus päätti vuonna 1994 ryhtyä rakentamaan maailman suurinta matkustajakonetta, kansainvälisen matkustuksen tulevaisuus näytti aivan toisenlaiselta kuin millaiseksi se osoittautui.
Airbus oli koko 70-luvulta alkaneen tuotantonsa ajan joutunut katsomaan amerikkalaisen Boeingin ylivoimaa isojen matkustajakoneiden luokassa, kun 747-jumbojetti valtasi maailmaa.
Maailma tuntui lentävän yhä isommilla koneilla ja lentokentät olivat kasvamassa samaa tahtia. Näytti siltä, että maailmaan syntyisi megaluokan lentoasemia, joiden välillä tarvittaisiin megaluokan kone.
Lue myös: Airbus lopettaa maailman suurimman matkustajakone A380:n valmistuksen
Niinpä vuonna 1988 ryhmä insinöörejä Jean Roederin johdolla ryhtyi salassa hahmottelemaan, millainen voisi olla jumbon kilpailija. Tavoitteena oli kone, joka kuljettaisi enemmän matkustajia tilavammin ja halvemmalla kuin 747.
Lennokkaiden suunnitelmien jälkeen ratkaisu oli looginen kuin Lontoon bussi: kahteen kerrokseen mahtuisi kaksinverroin matkustajia. Rakennuspäätöksen jälkeen Airbus sai ensimmäiset koneensa valmiiksi 2005, ja oli juhlan paikka. Kutsuvieraina julkistamistilaisuudessa olivat kaikkien Airbus-maiden poliittiset johtajat.
Eurooppalainen palapeli
Airbusin työjako yhtiön alusta lähtien on ollut osien valmistaminen eri maissa ja niiden tuominen koottavaksi yhteen Airbusin tehtaalle.

