"Aiemmin Puolassa suhtauduttiin hyvin pakolaisiin – nyt heitä kohdellaan spitaalisina"

Katto pään päällä ja kolme ateriaa päivässä. Elämän perusedellytykset ovat kunnossa Puolasta turvapaikkaa hakeneilla tshetseeneillä, jotka majailevat entisessä armeijan tukikohdassa Lininissä.  

Kasarmin ulkopuolella kova todellisuus lyö kuitenkin vastaan. Tulijoiden integroiminen yhteiskuntaan on jäänyt paljolti kansalaisjärjestöjen vastuulle.  

– Vastaanottokäytännöt ehkä toimivat, mutta kotouttamisen politiikka on olemassa vain paperilla, sanoo Daniel Brzezinski pakolaislasten kanssa työskentelevästä Praktycy Kultury -järjestöstä.  

Puolan valtiontalouden tarkastusviraston selvityksen mukaan pula asunnoista ja työstä sekä muuta Eurooppaa alhaisemmat tuet eivät rohkaise turvapaikanhakijoita jäämään Puolaan.  

– Se, ettei minkäänlaista kotouttamispolitiikkaa ole, on itsessään politiikkaa. Luulen, että kyseessä on tietoinen valinta, sanoo Piotor Bystrianin kotouttamisessa auttavasta Ocalenie-säätiöstä.   
Puola onkin useimmille turvapaikanhakijoille vain välietappi matkalla toisiin Euroopan maihin.  

Mielipiteet muuttuneet nopeasti  

Pakolaiskriisi oli näkyvästi esillä Puolan lokakuun vaaleissa, jotka voitti kansallismielinen ja maahanmuuttoon kielteisesti suhtautuva Laki ja oikeus -puolue.  

Vaalia edeltävissä kyselyissä maahanmuuton vastustajien määrä kaksinkertaistui vain puolessa vuodessa. Puoleen johtaja Jaroslaw Kaczynski epäili pakolaisten tuovat maahan tauteja ja "kaikenlaisia loisia".  

Marraskuussa Puola puolalaisille -teemalla järjestetty itsenäisyyspäivän mielenosoitus keräsi Varsovaan kymmeniätuhansia osallistujia.  

– Aiemmin pakolaisiin suhtauduttiin hyvin. Nyt, etenkin Pariisin iskujen jälkeen, heitä kohdellaan käytännössä spitaalisina, Brzezinski kuvailee.

Mielipideilmaston muuttuminen ei ole jäänyt huomaamatta Puolaan kaikesta huolimatta jääneiltä.

Kaupassa meitä katsotaan pahasti ja joskus loukataan. Kaksi vuotta sitten ei ollut tällaista, kertoo kolmen lapsen tshetsheeniäiti.  

– Koulu ei halunnut hyväksyä lapsiani, koska he ovat tshetsheenejä. Minun täytyi lopulta anoa rehtoria päästämään heidän kouluun. Tämä maa ei ole pakolaisia varten.  

Lue myös:

    Uusimmat