Niinamari kehottaa vanhempia luottamaan vaistoihinsa. Vaisto oli nimittäin asia, joka pelasti hänen kuukauden ikäisen tyttärensä hengen.
Muutama viikko sitten oululainen Niinamari havahtui, kun hänen muutamaa päivää alle kuukauden ikäinen lapsensa ei jaksanut syödä tavalliseen tapaan. Edellinen yö ja aamu olivat sujuneet täysin normaalisti, mutta puolen päivän aikaan ruoka ei tuntuvat maistuvan; normaalista ruoka-annoksesta upposi vain puolet. Myös Aamu-vauvan unisuus alkoi vaivata äidin mieltä. Päiväunille käynyt lapsi vain nukkui ja nukkui, kunnes iltapäivällä neljän aikoihin äiti alkoi herätellä lastaan jälleen syömään.
– Kun hän ei silloinkaan jaksanut syödä ja alkoi taas nukkua, mietin, pitääkö tässä nyt reagoida. Noin kuuden tai seitsemän maissa tein päätöksen siitä, että lähden käymään päivystyksessä, Niinamari kertoo.
Vielä tässä vaiheessa Niinamari ei ajatellut kyseessä olevan mitään vakavampaa, vaan äidin tarkoituksena oli ainoastaan käyttää lapsi puntarilla ja selvittää, olisiko lapsen paino mahdollisesti kääntynyt laskuun. Ennenaikaisesti syntynyt Aamu oli joutunut opettelemaan syömistä nenämahaletkun avulla, mutta letkusta oli päästy eroon jo viikko sitten, eikä näin ollen akuuttia huolta pitänyt olla.
Pienen vauvan kunto romahti muutamassa minuutissa
Niinamari lähti ajamaan omalla autollaan lapsensa kanssa lastenpäivystykseen, jossa asiat saivat nopeasti uuden suunnan. Vielä autosta nostettaessa lapsi oli ollut täysin normaali, mutta muutaman minuutin kuluttua lastaan riisumaan ryhtynyt äiti huomasi kauhukseen pienen lapsensa olevan eloton.
– Se oli todella pelottava tilanne, kun tajusi, ettei lapsi hengitä. Hän oli kasvoiltaan kerta kaikkiaan sininen, jotenkin harmaa ja omituisen näköinen. Siinä vaiheessa tuli hätä, että mitä teen, mutta tiesin kyllä, että apua tarvitaan heti.
Äiti juoksi kansliaan ja tuuppasi lapsen kaukaloineen päivineen hoitajalle; nyt olisi oikeasti kiire. Hoitaja kiiruhti lapsen kanssa lääkärin luo, joka hälytti välittömästi elvytystiimin paikalle. Vaikka lapsi saatiin virkoamaan suhteellisen nopeasti, seuraavan parin päivän aikana Aamu sai useita sykettä ja saturaatiota madaltavia apneakohtauksia, joiden vuoksi lapsi jouduttiin ventiloimaan useampaan otteeseen.
– Lääkärit yrittivät kovasti selittää, ettei ollut mitään hätää ja vahvistivat, että tein oikein tullessani paikalle. Eivät he vielä siinä vaiheessa osanneet sanoa mitään, ottivat vain paljon laboratoriotutkimuksia, äiti kertoo.
"Kun kuume jäi puuttumaan, se hämäsi todella paljon"
Parin päivän päästä selvisi, että hengenvaarallisten oireiden taustalla oli rhinoviruksen aiheuttama infektio eli aivan tavanomainen flunssa. Flunssan oireet, kuten limaisuus, ilmestyivät vasta illan ja seuraavan päivän aikana. Kuumetta jäi puuttumaan kokonaan.
– Flunssan oireita ei ollut, eli periaatteessa lähdin kotoa liikkeelle sillä lailla hyväkuntoisen vauvan kanssa. Minulla ei ollut muuta huolta kuin painon lasku, ja sitten kun tuollainen tilanne tulee eteen, niin kyllä se järkyttää todella paljon.
– Olen aina ajatellut, että sitten kun tulee flunssa, tulee myös kuume. Kun kuume jäi puuttumaan, se hämäsi todella paljon.
Aamu joutui viettämään sairaalassa yhteensä reilu viikon, viisi päivää teho-osastolla ja kolme päivää infektio-osastolla. Aamun oikeanpuoleisen keuhkon yläosa oli mennyt lyttyyn ja aiheutti hengityskipua, jota hoidettiin teho-osastolla morfiinilla. Happiviikset, tehokkaammat optiflow-happiviikset ja ylipainehoito tehosivat, eikä lasta jouduttu laittamaan hengityskoneeseen, vaikka tätä vaihtoehtoakin jouduttiin punnitsemaan. Koko sairaalassaoloajan vanhemmat olivat kuopuksensa rinnalla.
– Teholla ei ole vanhemmille yöpymismahdollisuutta, vaan käytiin aina yöllä hetki kotona. Siinä kun istuu vuorokauden lapsen luona huonossa tuolissa, ja itsellä oli samaan aikaan flunssa ja poskiontelotulehdus ja antibioottikuuri päällä, niin olihan se todella raskasta aikaa.
Lääkäriin kannattaa lähteä heti, jos on vähänkin sellainen olo
Rankan viikon jälkeen lapsi kotiutettiin sairaalasta täysin terveenä, eikä minkäänlaisia terveysongelmia ole ilmennyt. Kyseessä oli Niinamarin mukaan tavallinen flunssa, joka on nyt sairastettu pidemmän kaavan mukaan.
– Minun korvieni välissä on edelleen ollut hätä; tarkkailen kovasti hengittääkö ja nukkuuko lapsi, milloin hän herää ja paljonko syö. On jäänyt sellainen olo, että joutuu tarkkailemaan todella paljon, onko lapsella kaikki hyvin.
Neljän lapsen äiti kertoo nähneensä flunssia ja sairasteluja ennenkin, mutta tämä tapaus herätti Niinamarin siihen, että lääkäriin kannattaa lähteä, jos on yhtään sellainen olo, ettei kaikki ole kunnossa. Tälle aavistukselle löytyy yleensä joku syy. Jos äiti ei olisi luottanut vaistoonsa, tällä tarinalla saattaisi olla aivan erilainen loppu.
– Lääkärit ovat sanoneet, että ei välttämättä oltaisi selvitty, jos oltaisiin jääty kotiin. Tai jos apneakohtaus olisi sattunut yöllä eikä kumpikaan olisi herännyt siihen, äiti toteaa.
Niinamarin ja Aamun tarinasta kerrottiin ensimmäisena Puhu Muru -blogissa.
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.