Tämä on tarina siitä, kuinka kiireinen perheenäiti oppi nauttimaan elämän pienistä asioista.
Sähköpostiviestejä, soittoääniä ja täpötäysiä to do -listoja. Rachel Macy Stafford on äiti, joka elää kiireistä lapsiperheen arkea, jossa jokainen minuutti oli arvokas.
Tämä saattaa kuulostaa tutulta monelle työn ja perhe-elämän paineissa kieriskelevälle. Ei ole väliä, kuinka paljon töitä teet tai asioita yrität hoitaa, koskaan ei ole tarpeeksi aikaa rentoutua.
Eräänä päivänä tämän perheenäidin elämä kuitenkin muuttui, ja hän tajusi, kuinka tärkeää on muistaa elää. Stafford kirjoittaa Hands Free Mama -blogissaan tästä hetkestä, joka muutti täysin hänen elämänsä suunnan.
Lapsi oli lahja stressaavalle äidille
Kuusi vuotta sitten Staffordin perheeseen syntyi lapsi, joka lopulta tuli muuttamaan hänen elämänsä. Lapsi oli nimittäin kaikkea sitä, mitä Stafford itse ei ollut, hän oli rento ja huoleton.
– Kun minun olisi pitänyt olla jossain jo viisi minuuttia sitten, hän vaati saada pehmolelunsa mukaan autoon. Kun minun piti napata pikainen lounas pikaruokalasta, hän jäi puhumaan iäkkään naisen kanssa. Kun minulla oli puoli tuntia aikaa käydä lenkillä, hän halusi minun pysäyttävän lastenrattaat jokaisen lemmikin kohdalla, Stafford kertoo arjen haasteista.
– Lapseni oli lahja minunlaiselleni stressaavalle ihmiselle, mutta en itse tajunnut sitä. Mikään, mikä ei lyhentänyt to do-listaani, oli mielestäni ajanhukkaa, Stafford kertoo ruuhkavuosistaan.
Hän mainitsee myös käyttäneensä lausetta 'pidä kiirettä' todennäköisesti useammin kuin lausetta 'minä rakastan sinua'. "Kiirehdi, en halua myöhästyä." "Kiirehdi ja syö aamupalasi." "Kiirehdi pukeutumaan." "Kiirehdi nukkumaan."
"Haluan olla enemmän kaltaisesi"
Stafford oli elänyt jo kaksi vuotta tätä hektistä elämää, kunnes eräänä kohtalokkaana päivänä hänen elämänsä muuttui.
– Olimme juuri nousemassa autosta, kun vanhempi tyttäreni sanoi pikkusiskolleen, että olet niin hidas. Sillä hetkellä tajusin, että olin koko heidän pienen elämänsä painostanut lapsiani kiirehtimään, vaikka he olisivat vain halunneet nauttia elämästä.
Sinä hetkenä tämän kiireisen äidin silmät avautuivat, ja hän tajusi vaikuttaneensa huomaamattaan lastensa elämään.
– Minä olen niin pahoillani, että olen pitänyt kiirettä. Haluaisin olla enemmän sinun kaltaisesi, äiti sanoi nuorimmalle lapselleen.
Tahdin hidastuminen ei käynyt itsestään, mutta kiireiseen elämään tottunut äiti päätti antaa lapsilleen aikaa ilman kiiruhtamista.
Pysähtyminen on ainoa tapa elää
Perheenäiti huomasi pian, kuinka lapsilla oli ihmeellinen kyky havainnoida maailmaa, ja päätti ottaa heiltä oppia.
– Lupasin hidastaa elämääni, päästää irti häiriötekijöistä ja ymmärtää enemmän asioita. Hidas elämä vaatii enemmän ponnisteluja, mutta nuorempi tyttäreni on edelleen päivittäinen muistutus siitä, miksi minun pitää yrittää.
Lapsi sai hänet tajuamaan, että elämä maistuu makeammalta sen jälkeen, kun lopettaa iänikuisen kiirehtimisen ja suorittamisen.
Stafford on luvannut, ettei hän enää koskaan sano, ettei heillä ole aikaa, sillä se pohjimmiltaan tarkoittaa sitä, että heillä ei olisi aikaa elää. Pysähtymällä ja iloitsemalla yksinkertaisista asioista on ainoa tapa todella elää.
– Valitse kiirehtimisen sijaan elämä, olipa se sitten kukkien poimintaa tai takkatulen katsomista, Stafford kiteyttää.
Milloin äiti on iloinen? Katso videolta suomalaislasten vastaukset:
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Lähde: Brightside