Roberto Saviano: Zero Zero Zero. Raportti kokaiinikaupasta. WSOY. 2015. 454 s.
Nykypäivän yksi suurista vitsauksia on kokaiini. Siitä voi syyttää huumeen tuottajia, mutta myös se jos mikä on markkinatuote. Jos kysyntää on, tarjontaa löytyy. Ja kysyntäähän on, eritoten jälkiteollisissa yhteiskunnissa.
Italialaista järjestäytynyttä rikollisuutta tutkineen italialaisjournalisti Roberto Savianon kirja sykkii kuin kuumeinen suoni. Sen rytmi on hengästyttävä ja kiihkeä, sisältö todellisuuskuvaltaan väkivaltainen, armoton ja häikäilemätön. Kerronta on välillä kuin helikopteri- ja moottorivenetakaa-ajo huumekauppiaiden ja poliisin välillä toimintaelokuvissa.
Tämä on kirja kokaiinin tuottajista ja kauppiaista. Miljoonat ja miljoonat huvikäyttäjät ja riippuvaiset ovat sivuosassa.
Toisin kuin valkokankaalla, tosielämässä paha ei saa aina palkkaansa. Kokaiinilasteja ja -pomoja saadaan kyllä kiinni, tai huumeliigat tappavat toisiaan brutaaleissa välienselvittelyissä, mutta tämä on vain välttämätön osa jättimäistä laitonta bisnestä.
Escobarista Meksikoon
Saviano pohjustaa nykypäivää kertomalla kartellien synty- ja kasvutarinat. Historian karttapallo pyörähtää Kolumbiaan ja Meksikoon. Ensin mainitun Pablo Escobar ja tämän kilpailija Calin kartelli etunenässä olivat luomassa miljardibisnestä ja mainetta, joka raastaa Kolumbiaa yhä.
Meksiko oli – ja on – huumekaupan kannalta sopivasti Yhdysvaltojen etelärajalla, ja meksikolaisten käsissä on kokaiinin vienti Yhdysvaltoihin (keinot ja mielikuvitus salakuljettamiseksi ovat rajattomat, mikä koskee vientiä myös muualle maailmalle).