65-vuotias ei halunnut olla isä 45-vuotiaalle pojalleen – oikeus ei suostunut

Helsingin käräjäoikeus ei suostunut kumoamaan 65-vuotiaan miehen isyyttä 45-vuotiaan poikaansa, vaikka yli 40 vuotta lapsen syntymän jälkeen tehty dna-testi varmisti, ettei 65-vuotias ollut vuonna 1967 syntyneen poikansa isä.

Mies ja suurin piirtein samanikäinen nainen olivat menneet naimisiin 1967 ja eronneet 1972. Avioliiton aikana perheeseen syntyi poika.

Oikeudessa isä sanoi, ettei epäillyt isyyttään ennen kuin pojan aikuisiällä, kun heidän ulkonäkönsä poikkesivat. Isä ja poika olivat hakeutuneet syyskuussa 2011 dna-testiin, joka vahvistikin tilanteen. Isä ei ollut lapsen biologinen isä.

Äiti ja poika vastustivat

Lain mukaan isyyskanne on nostettava kahden vuoden kuluessa lapsen syntymästä, mutta painavasta syystä siitä voidaan poiketa. Isän mukaan hänellä ei ollut mahdollisuuksia selvittää isyyttään määräajan kuluessa.

Äiti ja poika vastustivat kannetta. Heidän mukaansa asiaan liittyy testamentti, josta isällä ja pojalla oli erimielisyyttä. Pojan mukaan hänelle oli luvattu osuus varallisuudesta ja sitä kautta heikossa terveydellisessä tilassa ollut poika oli saatu ymmärtämättömyyttään dna-testiin. Poika ei myöskään halunnut isättömäksi, vaikka kertomansa mukaan isä olikin ollut välinpitämätön häntä kohtaan koko eliniän.

Isyyslaki lasten turvaksi

Oikeus hylkäsi isän kanteen. Se vetosi korkeimman oikeuden päätökseen, jonka mukaan kanneajan ulkopuolella käsiteltävissä jutuissa isyyslain keskeisin tarkoitus on lasten oikeudellisen yhdenvertaisuuden toteuttaminen.

Lain määräajoista poikkeamista ei ole tarkoitettu isän hyväksi.

Oikeuden mukaan isällä olisi ollut mahdollisuus jo avioliiton aikana tai pian sen päättymisen jälkeen selvittää isyyteensä.

Oikeus hylkäsi isän kanteen, joten oikeudellisesta näkökulmasta isä on edelleen isä ja poika poika.

Lue myös:

    Uusimmat