Pian 60-vuotias Kike Elomaa treeniajoistaan: Kimmo komenteli kotonakin

Kaiken touhun keskellä kansanedustaja Kike Elomaa istahti muistelemaan menneitä vuosikymmeniä merkkipäivänsä kunniaksi. Ylioppilaaksi hän kirjoitti 1975.

– Mahtava, loistava 70-luku! Alaspäin levenevät farkunlahkeet ja tanssit Vehmiksellä kesälauantaisin ja talvella Mamiksella, siis maamiesseuran talolla, muistelee Elomaa nuoruutensa päiviä.

– Koulukuljetuksia ei siihen aikaan ollut. Kesät talvet kuljettiin omin voimin. Koulumatka oli hyvää tietä pitkin seitsemän kilometriä ja huonoa tietä myöten neljä ja puoli kilometriä, kertoo Elomaa.

Kike Elomaa kertoo käyttäneensä molempia reittejä vaihtelevasti. Yksi reitin valintaan vaikuttanut seikka oli raha.

– Jos oli rahaa, niin mentiin hyvää tietä, koska sen varrella oli osuuskauppa ja sieltä ostettiin Kongo-toffeita ja voitoffeepussi. Jos ei ollut rahaa, niin huonompikin tie kelpasi.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen nuori Kike Elomaa, silloin vielä Sainio, ei ollut aivan varma, mille uralle lähteä.

– Lähdin Helsinkiin isosiskoni luo ja menin Koskelan sairaskotiin töihin. Olin siellä kolmivuorotyössä hoitamassa vanhuksia. Sitten hain opiskelemaan ja niin minusta tuli röntgenhoitaja, kertoo Elomaa uravalinnastaan.

Samoihin aikoihin lapsesta asti urheillut löysi kehonrakennuksen ja tapasi tulevan miehensä Kimmo Elomaan. Opinnot alkoivat Helsingissä, mutta siirtyivät pian Turkuun, sillä Kimmon kuntokoulu oli siellä.

– Tavallaan se oli kivaa, mutta oli se hankalaakin. Salilla Kimmo oli valmentaja, mutta se komentelu tahtoi jatkua kotonakin. No, sittemmin hän on kyllä oppinut olemaan komentelematta minua, sanoo Elomaa ja purskahtaa raikuvaan nauruun.

– Kimmo oli loistava valmentaja. Kuntokoulussa kävi voimailijoita, jääkiekkoilijoita, laihduttajia, huippukuntoisia, rapakuntoisia – aivan kaikkia. Meillä oli siellä loistava yhteisö. Siellä syttyi kova into kilpailla ja niin aloin kilpailla kehonrakennuskisoissa.

Supervuosi 1981

Kilpaura lähti käyntiin yli kaikkien odotusten, ja Kike Elomaa voitti osapuilleen kaiken, mihin osallistui.

– Kimmo oli käynyt Tukholmassa katsomassa maailman parasta naiskehonrakentajaa, ja hän piti aivan selvänä, että minä voittaisin sen naisen. Minä pidin Kimmoa ihan hulluna, kertoo Kike Elomaa.

Kimmo Elomaa oli kuitenkin oikeassa, ja yhtäkkiä Kike oli voittanut EM-kilpailut Lontoossa ja World Gamesit Yhdysvalloissa. Vuosi oli 1981.

– Sitten tuli kutsu ammattilaiseksi, mutta se oli kova päätös, koska ammattilaisuutta kokeiltuaan ei voi enää kilpailla amatöörisarjoissa. Päätin lähteä ammattilaiseksi ja hyvinhän se meni, kertoo Elomaa.

Kehonrakentaja ryhtyy muusikoksi

Ammattilaisuran jälkeen Elomaa teki edelleen röntgenhoitajan töitä lyhyissä pätkissä ja ryhtyi keikkamuusikoksi.

– Hankin omat kamat ja tein yksin keikkoja taustanauhojen kanssa. Itse roudasin ja tein kaiken, kertoo Elomaa.

Tosin voimaharjoittelu jäi harrastukseksi, joka jatkuu vielä nykyäänkin.

– En minä nyt enää mitään treenaa. Kunhan viidelläkymmenellä kilolla nostelen lyhyitä sarjoja, sellaisia 8–10 noston sarjoja, kertoo Elomaa 60-vuotiaan liikuntaharrastuksesta.

Poliitikko Elomaa keikkalilee vieläkin ainakin jonkin verran.

– Sellaisia ilmaiskeikkoja vanhustentaloissa. Vähän musiikkia, vähän jumppaa, kuvailee Elomaa.

Politiikkaan mukaan

Kike Elomaata oli pyydetty useammankin puolueen toimintaan mukaan.

– Ensin pidin sitä aivan mahdottomana ajatuksena. Arvelin, että keikat loppuu, jos alan politiikkaan, kertoo Elomaa.

– Isä oli SMP:n kansanedustaja yhden kauden kansanedustaja 1970-luvulla. Ja ainahan sitä politiikkaa kotona puhuttiin. Isä oli yhteiskunnallinen vaikuttaja.

Isän henkisen perinnön vuoksi puoluevalinta oli itsestäänselvä.

– Lopulta 2000-luvulla minusta tuntui, että olen katsellut elämää niin paljon, että minulle oli kertynyt sanottavaa. Niinpä lähdin mukaan, kun pyydettiin, kertoo Elomaa.

– Olen aina kiinnittänyt huomiota näkemiini epäoikeudenmukaisuuksiin ja myös puuttunut niihin, ja yrittänyt auttaa selvittämään tilanteen. Ihan sama näenkö tilanteen kadulla tai vaikka suvun piirissä, minä menen väliin, kertoo Elomaa.

Kansaa edustamaan

Kike Elomaa kuvailee itseään hyvin isänmaalliseksi ihmiseksi, ja pitää Perussuomalaista puoluetta isänmaallisimpana puolueena.

– Siksikin puoluevalinta oli selkeä, sanoo Elomaa.

Kun Elomaa aloitti perussuomalaisissa, puolueen kannatus oli 2–3 prosenttia.

– Silloin ei ollut puhettakaan, että pääsisi kansanedustajaksi. Mutta olen ollut aktiivinen puolueessa siitä asti, kun aloitin vuonna 2006. Ja sitten vuonna 2011 tulin valituksi eduskuntaan, kertaa yhteiskunnallista toimintaansa.

– Olen aina ollut pienen ihmisen puolella ja pyrin tekemään parhaani, ettei köyhimpien taakka enää yhtään kasvaisi, kertoo Elomaa toimintansa perusteista.

– Suomen vaikea tilanne vaatii nyt meidän kaikkien ponnisteluja. Käytännössä tämä tarkoittaa kulutusvalintoja, sanoo Elomaa.

– Kansanedustajan palkalla pystyy ostamaan jo kohtuullisen määrän kotimaista työtä ja tuotteita, mutta kaikki voivat tehdä saman omassa mittakaavassaan. Esimerkiksi kotimaiset juurekset eivät ole satoaikaan kalliita, ja se on kaikki isänmaan parhaaksi, kun suositaan suomalaista vaikka vaatimattomassakin mittakaavassa, summaa Elomaa.

Synttärit torilla

Torstaisen syntymäpäivänsä kunniaksi kansanedustaja Elomaa tarjoaa pullakahvit Turun torilla.

Kahvit nautitaan päivän verran etuajassa, sillä varsinaisena päivänä Elomaa on taas SuomiAreenan pyörteissä Porissa. Eikä kutsussa mainita, että kahvit juodaan syntymäpäivän johdosta.

– Sen jälkeen palaan kotiin ja menen sukulaisten kanssa Karjurockiin, kertoo synttärisankari.