Mainos

53 vuotta sitten tamperelaisesta kultasepänliikkeestä tilattiin uniikki rannekoru, jota kukaan ei noutanut – kaiverruksia selvitellyt mies päätyi erikoisen tarinan äärelle

0:25

53 vuotta sitten tamperelaisesta kultasepänliikkeestä tilattiin uniikki kaiverrettu rannekoru. Kukaan ei kuitenkaan ikinä noutanut korua, ja nyt sen erikoinen tarina on paljastunut yli 50 vuoden jälkeen.

Risto Kangasniemi pyörittää vanhempiensa perintönä tamperelaista kello- ja kultasepänliikettä.

60-luvun alkupuolella perustetussa yrityksessä on aina tehty tilaustöitä, mutta yksi tuote on roikkunut noutamattomana lähes koko yrityksen olemassaolon ajan. 

– Äitini on aikanaan ottanut vastaan tilauksen hopeisesta rannerenkaasta. Ruutupaperille on rustattu hyvin seikkaperäinen ohjeistus siitä, millainen rannerenkaan tulisi olla, kertoo Kangasniemi.

Rannekoru tilattiin 1. marraskuuta 1965, ja se kuitattiin valmiiksi saman kuun 20. päivä. Noutajaa ei kuitenkaan ikinä kuulunut, eikä työkuitissa lukenut edes vastaanottajan nimeä. 

– Yhteenvedossa lukee, että jäännös 15 markkaa oli jäänyt maksamatta. Rannerengas jäi ikuisesti lunastamatta, ja rengas päätyi kassakaappiin, Kangasniemi toteaa.

Kadoksissa levyn sijaan koko bändi

Hopeiseen, sileään koruun oli kaiverrettu sisälle suorilla kirjaimilla "Tyyskälle - Virnu, Nekku, Luru, Jussi, Hessa". Ulkopuolella oli kaksi kitaraa ristissä ja alla nimi "The Sharpers".

Korun taidokas kaivertaminen viehätti Kangasniemeä, joka päätti pelastaa sen kaupan perältä nuhjuuntumasta. 25 vuotta se ehti roikkua perheen keittiön kattolampussa koristeena, kunnes Kangasniemi päätti vihdoin ottaa selvää korun historiasta.

– Olin koko viikon lomalla ja tuli mieleen, että voisin vihdoin selvittää tämän mysteerin. 

Kangasniemi kirjoitti asiansa Yle Radio Suomen "Kadonneen levyn metsästäjät"-ohjelmaan. Viesti oli yksinkertainen:

"Minulla ei ole varsinaisesti kateissa levy, koska en tiedä, onko tämä yhtye edes tehnyt yhtään äänitettä. Kateissa on siis koko The Sharpers -niminen bändi"

Vihjeet auttoivat bändin jäljille

Viestistä käynnistyi kokonainen etsintäoperaatio.

Kangasniemi jakoi etsintäkuulutuksensa myös Facebookissa ja sadat ihmiset alkoivat etsimään salaperäistä Tyyskää ja The Sharpers -bändin poikia.

– Arvelin, että tämä olisi ollut joku yhden talven bändi ja sen takia korukin olisi jäänyt lunastamatta. Että pojilla olisi ollut hyvä draivi päällä tehdä kaikkea kivaa, mutta sitten olisi tullut välirikko ja lopulta viimeiset 15 markkaakin jäivät korusta maksamatta.

Kangasniemen arviot osuivat tällä kertaa pieleen.

Yleisövihjeet johdattivat lopulta oikein bändin äärelle, ja Kangasniemen yllätykseksi yhtyeen viidestä jäsenestä kolme oli vielä elossa.

Kuka oli Tyyskä?

The Sharpers -niminen yhtye oli harjoitellut Tampereella vuosina 1962-1968.

Yhtye koostui viidestä nuoresta pojasta: Virnusta, Nekusta, Lurusta, Jussista ja Hessasta. Kuusikymmentäluvulla rokkia soittaneet pojat eivät olleet Kangasniemelle tuttuja, ja mieltä vaivasi vielä yksi kysymys: kuka sitten oli Tyyskä?

Koska mysteeri ei ollut vielä täysin ratkennut, päätti Kangasniemi yrittää tavoittaa itse bändin jäseniä. Soittokierros tuotti tulosta, ja mies sai yhteyden 60-luvulla toimineen bändin solistiin.

Solisti-Jussin kertoman mukaan Tyyskä ei suinkaan ollut osa bändiä, vaan oikeastaan bändin intohimoinen fani.

Rannerenkaasta miehellä ei kuitenkaan ollut mitään tietoa - kuka sellaisen tilaisi ja ennen kaikkea miksi?

Tarina sai jälleen uuden käänteen

Samanaikaisesti etsintäilmoitus sai tuulta alleen sosiaalisessa mediassa. Tyyskän serkku oli tunnistanut sukulaisensa erikoisen lempinimen, ja päätti ottaa yhteyttä Kangasniemeen.

Mysteeri oli jo lähellä selviämistä, ja Kangasniemi elätteli toiveita rannerenkaan palauttamisesta sen alkuperäiselle vastaanottajalle. Sitten tarina sai taas uuden käänteen.

– Tyyskän sukulainen kertoi hänelle, että hänestä oli puhuttu tämän rannerenkaan yhteydessä. Yllättäen Tyyskä olikin ollut asiasta aivan kauhuissaan ja sanonut, ettei hän halua niistä ajoista kuulla enää mitään, Kangasniemi kertoo.

Myöskään bändin elossa olevat jäsenet eivät kukaan tunnusta tienneensä tällaisesta rannekoruhankkeesta aiemmin.

– Jussi arveli, että tilaaja olisi voinut olla Virnu, muttei voinut olla siitä varma.

Bändi ei ollutkaan täysin tuntematon

Rannerengas lepää siis edelleen samoilla sijoillaan keittiön kattolampussa. Kangasniemi kertoo, että siitä on tullut ajan saatossa miehelle tärkeä esine.

– Tietyllä tapaa se muistuttaa minua edesmenneestä äidistäni. Kaikki koruun liittyvät dokumentit ovat tallessa, ihan jokainen äitini kirjaama merkintä.

Vaikka korulla on mielenkiintoinen ja vaihderikas menneisyys, tulee se luultavasti jatkossakin olemaan Kangasniemen omistuksessa. 

– En tiedä, paljonko siihen olisi viivästyskorkoa ehtinyt 53 vuodessa kertyä, jos joku sen nyt tulisi lunastamaan. Alkuperäisessä asiakkaan kuitissa mainitaan kuitenkin, että työ luovutetaan kuittia vastaan ja valmiit työt säilytetään kuuden kuukauden ajan, Kangasniemi naurahtaa.

The Sharpersin mysteeri silti ratkesi ja kaupan päälle Kangasniemi sai kuulla, ettei bändi sittenkään ollut hänelle aivan tuntematon.

– Lähikaupan alakerrassa oli bändien harjoitustila, jossa sharpersit kuulemma treenasivat koko uransa ajan. Me pikkupojat kävimme siellä kadulla korva ilmastointikanavalla kuuntelemassa rokkenrollia.

Mainos

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.