Rohkaisen jokaista turvallisuuspolitiikasta kiinnostunutta suomalaista lukemaan neljän huippuasiantuntijan Nato-selvityksen hetimiten. Annan lukusuosituksen myös niille, jotka eivät turvallisuuspolitiikasta niin perusta.
”Arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista” on nimittäin paljon enemmän kuin Nato-selvitys. Se avaa koko Suomen sodanjälkeisen turvallisuuspolitiikan jatkumon kaiken kansan ymmärrettävässä muodossa. Se selittää, miten Suomen jäsenyys olisi kytköksissä ennen muuta Ruotsiin mutta myös muihin Suomen läntisiin naapurimaihin.
Se kertoo, millainen yhteisö Nato on ja millaisia valintoja jäsen voi liittokunnan sisällä tehdä. Yksi esimerkki: Norja ei suostu rauhan aikana ottamaan ulkomaisia joukkoja tai ydinaseita alueelleen.
Kaiken lisäksi selvitys on kirjoitettu selkokielellä, vaikeitakaan asioita kaihtamatta. Se ei ole ollut arkipäivää suomalaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa, jota ovat näihin päiviin hallinneet liturgiat höystettynä vanhalla kunnon ryssänpelolla.
Mikä tärkeintä, selvitys antaa realistisen vastauksen perimmäiseen kysymykseen: miten Suomen Nato-jäsenyys vaikuttaisi Venäjä-suhteisiin?
Selvityksen tietty vinkeys on siinä, että sekä Nato-jäsenyyden vastustajat että kannattajat voivat saada siitä argumentteja näkemystensä tueksi. Ja mikä paradoksaalista, kummankin leirin perusargumentti on todennäköisesti sama: Venäjä.
Pelkistäen: Suomen ei pitäisi liittyä Natoon, koska se vaarantaa Venäjä-suhteen. Suomen pitäisi liittyä Natoon, koska Venäjä on niin vaarallinen.
Toki selvityksessä mainitaan myös kolmas vaihtoehto, siis se, jota Suomi nykyisin noudattaa. Suomi on Naton rauhankumppani, joka ”ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä”, niin kuin asia Sipilän hallitusohjelmassa on ilmaistu.
Tämä on yksi tapa Suomelle selviytyä Venäjän naapurina - ”hallita pysyvää geopoliittista dilemmaansa”.
Venäjän todennäköisistä reaktioista Suomen Nato-jäsenhakemukseen maalataan selvityksessä hyytävä kuva: poliittista ja taloudellista painostusta, Suomessa asuvan venäläisperäisen väestön lietsomista suomalaisia vastaan, jännityksen kiristämistä Baltiassa.
Toisaalta Suomi on saanut maistiaisia tällaisesta ilman Nato-jäsenyyttäkin. Vai mitä pitäisi ajatella ns. lapsiasiamiehen Suomen-visiiteistä muutama vuosi sitten? Tai siirtolaisaseen kokeilusta Suomea vastaan pohjoisilla raja-asemilla sydäntalvella?
Miksi Nato-selvityksen lukeminen on niin tärkeää?
Siksi, että Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä edeltäisi todennäköisesti kansanäänestys. Jos näin kävisi, yhdenkään äänioikeutetun ei pitäisi mennä vaaliuurnille mutumeiningillä.
Kansallinen turvallisuus on gigaluokan asia, tiukan paikan tullen paljon isompi kuin turvapaikanhakijatulva, sote, yhteiskuntasopimus, Panama-paperit, Talvivaara, kestävyysvaje tai mikään muukaan viime aikojen poliittinen puheenaihe.
Äänestyskopissa kansalainen tekee lopullisen valintansa tunteella, mutta juuri tässä asiassa tunteen tueksi kannattaa hankkia järkiperusteita.
Niitä Nato-selvityksessä on tarjolla roppakaupalla. Suuntaan ja toiseen.
Kirjoitus on alun perin julkaistu MTV.fi:n kommenttipalstalla 29.4.2016.