Lähes 30 000 suomalaista työllistää itsensä yrittäjänä olosuhteiden pakosta. Vaihtoehtojen puute patistaa itsensä työllistämiseen varsinkin kulttuuri- ja käsityöammattien harjoittajia.
Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan itsensä työllistäjät tienaavat epätasaisemmin kuin palkansaajat, mutta ovat toisaalta hyvin motivoituneita työstään.
Valokuvaaja Niina Stoltin yrittäjäura alkoi kymmenen vuotta sitten olosuhteiden pakosta.
– Olin opiskellut oppisopimuksella valokuvaajan ammattitutkintoon ja valmistumisen jälkeen silloinen työnantajani ilmoitti, että nyt ei enää olekaan sinulle töitä, kertoo valokuvaaja Niina Stolt.
Paniikki meinasi iskeä, mutta muutaman kuukauden miettimisen jälkeen Stolt perusti oman yrityksen Studio Onnin.
– Apua! Olen vastavalmistunut valokuvaaja, haluan olla valokuvaaja enkä mitään muuta, muistelee Stolt ajatelleensa.
Tulot epätasaisia
Itsensä työllistäjiä on Suomessa 152 000. Määrä kasvaa hitaasti ja on nyt noin kuusi prosenttia työllisistä. Suurimmalle osalle yrittäjyys on joko verissä tai sitten kohdalle vain sattuu hyvä tilaisuus. Viidennes itsensä työllistäjistä päätyy yrittäjäksi enemmän taikka vähemmän olosuhteiden pakosta – esimerkiksi siksi, että palkkatyötä ei ole.
Oli polku mikä tahansa harva haluaa vaihtaa palkansaajaksi.
– Palkansaajiin verrattuna itsensä työllistäjien tulot ovat epätasaisempia, mutta työimu on vahvempi kuin palkansaajilla, sanoo Tilastokeskuksen erikoistutkija Anna Pärnänen.
– Vaikka hiukan suurempi osa kokee lähteneensä yksinyrittäjäksi enemmän tai vähemmän vastentahtoisesti, niin aika pieni osa olisi valmis perääntymään ja lähtemään taas palkansaajauralle, toteaa johtaja Rauno Vanhanen Suomen Yrittäjistä.
Toinen ero liittyy tulojen jakautumiseen. Palkansaajista pieni- ja suurituloisia on selvästi vähemmän kuin keskituloisia. Itsensä työllistäjistä jopa 30 prosentilla käytettävissä olevat nettotulot jäävät 0–13 000 euroon vuodessa.
– Osittain kyse on siitä, että joukossa on aloittelevia itsensä työllistäjiä, joiden tulot voivat olla hyvinkin pienet, arvioi Pärnänen.
Myös kulttuurialalla työllistyvien toimeentulo voi perustua pieniin tulovirtoihin ja apurahoihin.
– Myös naisvaltaisilla palvelualoilla monilla itsensä työllistäjillä on pienet tulot, sanoo Pärnänen.
"Työttömyysturvamalli ei toimi"
Lisäksi useiden itsensä työllistäjien toimeentuloa leimaa palapelimäisyys.
– Ehkä tämä tilkkutäkkimäisyys on yllättävää. Tiedämme, että ihmiset tekevät monella eri ammattistatuksella töitä ja että palapelimäinen toimeentulon kokoaminen on tietylle joukolle tyypillistä. Mutta kun peräti 40 prosenttia itsensä työllistäjistä sanoo, että he nimenomaan ovat tehneet vuoden aikana eri statuksilla töitä, niin tämä osuus oli yllättävän iso, sanoo Pärnänen.
– Tässä suhteessa tiukka kaksijakoinen sosiaali- ja työttömyysturvamalli, jossa oletetaan, että olet joko palkansaaja tai yrittäjä, se ei vaan toimi, sanoo edunvalvojajohtaja Petri Savolainen Journalistiliitosta.
– Kun tulee työttömyysjakso eikä nykyinen työttömyysturvajärjestelmä reagoi siihen, että voi tehdä välillä työtä ja sitten joutuu taas olemaan ilman palkkaa. Kuitenkin kustannukset juoksevat koko ajan, harmittelee Vanhanen.
Petri Savolainen on kuulunut pysyvänä asiantuntijana Työ- ja elinkeinoministeriön Trendiryhmään. Pätkätyöllistymiseen perehtynyt Savolainen tarjoaa kahta lääkettä:
– Kilpailuoikeudessa pitäisi miettiä, mitä mahdollisuuksia itsensä työllistävillä on yhdessä parantaa kilpailuasemaansa, koska se näyttää isolla osalla olevan todella huono.
– Sosiaali- ja työttömyysturvassa tätä perinteistä kaksijakoista sosiaaliturvamallia täytyisi pystyä uudistamaan niin, että otetaan huomioon eri työnteon muodot ja mallit eli se tilanne missä ihmiset aidossa elämässä ovat.
Niina Stoltilla töitä on riittänyt. Sesonki painottuu kevään ja kesän juhliin, alkuvuonna voi ottaa rauhallisemmin. Yrittäjyyttä Stolt ei muuksi vaihtaisi.
– Vaikka identiteetti oli aluksi enemmän valokuvaaja ja vähemmän yrittäjä, niin nyt olen vahvasti myös yrittäjä.