27-vuotias Kirsi oli viimeisillään raskaana, kun kuuli miehensä kuolleen rekkakolarissa – "Teho-osaston sohvalla istuessani pidin vauvaa sylissäni ja etsin netistä arkkua lasteni isälle"

Tuusniemellä Pohjois-Savossa tapahtui kolari, kun kaksi rekkaa törmäsi toisiinsa. Säiliöauton kuljettaja, jämsäläinen mies, kuoli onnettomuudessa. Tuon onnettomuuden uhri oli Aleksi.

Kirsi Virtanen, Aleksin vaimo, oli onnettomuudesta kuullessa kotona.

– Isäni ja veljeni tulivat käymään ja sanoivat, että Aleksille on voinut tapahtua jotain, koska Tuusniemellä on tapahtunut kolari eikä Aleksi vastaa puhelimeen. 

Poliisillekin tuli kyynel silmään

Myöhemmin poliisit tulivat kotiin kertomaan suru-uutisen. 

– Ovella seisonut poliisi katsoi minua, isoa vauvamahaani sekä poikaani. Kun poliisi kertoi asiasta, hänelläkin tuli kyynel silmään, Kirsi muistelee. 

Tuon uutisen jälkeen Kirsi sanoo elämänsä pysähtyneen täysin. Hän oli viimeisillään raskaana, ja perheen toisen lapsen laskettu aika oli parin viikon päästä.

– On hyvin vaikea ymmärtää, että mies lähtee aamulla töihin eikä enää koskaan palaa. Puhuimme Aleksin kanssa puhelimessa alle kymmenen minuuttia ennen kolaria. Siitä viimeisestä puhelusta jäi hyvä muisto, Kirsi sanoo.

Lue myös: Kolari vei rekkaa kuljettaneen isän, viisi päivää myöhemmin syntyi odotettu poikavauva – "Aleksin oli juuri tarkoitus jäädä talvilomalle"

Viimeinen puhelu oli arkinen

Kirsi sanoo viimeisessä puhelussa jutelleensa miehensä kanssa hyvin arkipäiväisistä asioista. Hän kertoi Aleksille käyneensä tämän äidin kanssa kaupassa ja olleensa itse menossa syömään.

– Toki kerroin, että vauvalla oli kaikki hyvin. Aina hän kyseli paljon vauvan kuulumisia, sillä hän oli tosi isällinen ja perhekeskeinen ihminen.

Aleksi ei koskaan ehtinyt nähdä toista lastaan. Hän kuoli keskiviikkona ja lapsi syntyi maanantaina. Kasteessa poika sai nimen Miska.

– Kovasti hän odotti toista lasta, mutta tähdet eivät sitten kohdanneet.

Mitä, jos toiselle tapahtuu jotain?

Toinen lapsen synnyttyä Kirsi oli teho-osastolla. 

– Siellä sohvalla istuessani pidin vauvaa sylissäni ja etsin netistä arkkua lasteni isälle. Se on varmasti ollut karmaiseva näky ulkopuolisen silmin. 

Kirsi mukaan he keskustelivat paljon Aleksi kanssa siitä, mitä sitten, jos toiselle tapahtuisi jotain.

– Aleksi sanoikin aina, että jos jotain pahaa tapahtuu, niin töissä on käytävä ja elämän jatkuttava. Tuo ajatus on lohduttanut minua ja kantanut kauas.

Tällä hetkellä Kirsi on kotona lastensa kanssa.

– Työskentelen hoitajana, mutta koen, etten ole vielä henkisesti valmis auttamaan muita. Tärkein työ on olla äiti lapsilleni. Lähipiiristä olen saanut paljon apua. Välillä on henkisesti raskasta, kun on lapsista pääsääntöisesti vastuussa yksin.

Rekoista ei jäänyt kammoa

Perheen esikoinen oli viisivuotias, kun onnettomuus tapahtui. Nyt reipas pikkumies on kuusivuotias.

– Hän muistuttaa hyvin paljon isäänsä niin ulkonäkönsä puolesta kuin luonteeltaankin. Poika tykkää edelleen rekoista, ja kun meidän lähipiirissä on rekkakuskeja, rekat ovat edelleen meidän elämässä eikä niihin ole tullut kammoa.

Kirsi toivoo, että ihmiset eläisivät enemmän hetkessä, sillä kukaan ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Myöskään lähipiirin arvostusta ei voi kylliksi korostaa.

– Jos olisin luonteeltani heikompi ihminen, en tiedä, missä nyt olisin. 

Kirsi sanoo olevansa ylpeä siitä, että hänen lähipiiristään ei hävinnyt ketään vaan päinvastoin välit sukulaisiin ja ystäviin lähenivät. Myös kriisikeskus Mobile on ollut hyvänä tukena.

– Se, että ihminen pääsee purkamaan tunteitaan ja puhumaan, on kaikkein tärkeintä. Ja että ottaa annetun avun vastaan eikä jää neljän seinän sisälle lasten kansa.