23-kertainen olympiavoittaja kärsii vakavista mutta vaietuista ongelmista koronakriisin keskellä – "Tuntuu, että en kestä enää"

Phelps, 34, lopetti menestyksekkään urheilu-uransa Rion olympialaisten jälkeen 2016, ja hän on keskittynyt uransa jälkeen auttamaan muita mielenterveysongelmista kärsiviä. 23-kertaisena olympiavoittajana hän on myös halunnut tarjota vaietulle aiheelle näkyvyyttä, jota se ei muuten saisi.

– Se, että minulla on nyt mahdollisuus pelastaa ihmihekiä, on parempaa kuin voittaa kultaa, Phelps sanoi kaksi vuotta sitten muun muassa USA Today -sivuston mukaan.

Tuoreessa ESPN:n julkaisemassa kirjoituksessa Phelps sanoo kärsivänsä koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilanteen vuoksi masennuksesta ja ahdistuksesta enemmän kuin koskaan.

– Haluatteko tietää, miten minulla menee, miten käsittelen karanteenia ja maailmanlaajuista pandemiaa? Sanotaan vaikka niin, että hengitän vielä, Phelps kirjoittaa.

– Tämä on ollut yksi niistä kuukausista. Mielialani menee ylös, alas ja ympäri. Jatkuvasti. Tämä pandemia on ollut yksi vaikeimpia aikoja, joita olen joutunut käymään läpi. Olen kiitollinen siitä, että minä ja perheeni olemme turvassa ja terveitä. Olen kiitollinen siitä, ettei meidän tarvitse huolehtia laskujen maksamisesta tai ruuan hankkimisesta niin kuin niin monen muun. Mutta minulla on silti vaikeaa.

Phelps kertoo kirjoittavansa tuntemuksistaan ennen muuta siksi, että hän uskoo monien muidenkin kotiinsa linnoittautuneiden kärsivän samoista ongelmista hänen kanssaan.

– Haluan ihmisten tietävän, etteivät he ole yksin. Niin moni meistä kohtaa mielenterveyden ongelmia nyt enemmän kuin koskaan. Juttu on se – ja mielenterveysongelmista kärsivät tietävät tämän kyllä – että ne eivät koskaan katoa. On hyviä ja huonoja päiviä, mutta maaliviivaa ei tule koskaan.

– Tämä pandemia on meille sellainen haaste, jota emme koskaan uskoneet kohtaavamme. Kaikki tämä epävarmuus, kotona oleminen, kysymykset. Kysymyksiä on niin paljon. Koska tämä päättyy? Miltä elämä näyttää, kun tämä on ohi? Teenkö kaikkeni ollakseni turvassa? Onko perheeni turvassa? Tämä saa minut hulluksi. Olen tottunut matkustamiseen, kilpailemiseen ja ihmisten tapaamiseen. Tämä on silkkaa hulluutta. Ajatukseni ovat aivan sekaisin.

– Toisinaan tunnen oloni täysin arvottomaksi. En tee mitään, mutta pinnan alla kuplii valtavasti vihaa. Useammin kuin kerran olen huutanut kovaan ääneen, että kunpa en olisi minä. Toisinaan tuntuu, että en kestä enää. En halua olla enää minä. En ole koskaan ollut näin sekaisin, ja siksi on hetkiä, kun en halua olla minä. Haluaisin vain olla Johnny Johnson, joku satunnainen, tavallinen ihminen.